näin se kaikki kävi (tai se, mitä muistan siitä)

No niin, jos nyt ehtisi viimeinkin tuota synnytyskertomusta tänne rustaamaan, kun tapahtumasta on lähes kaksi viikkoa aikaa. Uskomatonta, että peipi on huomenna jo 2 viikon ikäinen!

Eli keskiviikko-aamu koitti ja taisin käydä suihkussakin siinä. Olo oli jotenkin omituinen ja menin sohvalle makoilemaan. Ensimmäisen supistuksen kellotin 10.16. Tämän jälkeen supistuksia tulikin heti alusta alkaen 4-6 minuutin välein. Oli vaikea uskoa, että tämä on nyt jo menoa, kun ajattelin kaiken alkavan jotenkin hitaasti. Aloin kuitenkin pakkailla viimeisiä roippeita sairaalakassiin. Mies kysyi, että vieläköhän tässä olisi aikaa maalata eteisen katto. En muista vastaustani, mutta jotain negatiivista se taisi olla.

Kello 11 aikoihin soittelin sairaalaan. Sanoivat sen, mitä ounastelinkin, eli käskivät olla kotona niin kauan kuin vain pystyy. Kiersin ympäri asuntoa. Välillä tuntui, että on vessahätä. Vessassa tulikin supistus ja oksennus. Kahdentoista aikaan oli pakko lähteä. Vietiin vielä koira miehen pikkuveljelle ja olo alkoi olla melko tuskainen. Kaikki tiessä olleet poukut ja kuopat tuntuivat hyvin epämiellyttäville, etenkin supistuksen tullessa.

Sairaalassa jouduimme ensin hetken odottelemaan synnytyssalin vastaanottotilassa. Tässä vaiheessa ajantaju oli jo kadonnut, joten en tiedä kauanko kesti ennen kuin kätilö otti meidät tutkimushuoneeseen. Vaihdoin vaatteet ja minulle annettiin peräruiske. Ei sieltä kuitenkaan ruiskevettä lukuunottamatta muuta tullut, sillä maha oli ollut löysällä pari edeltävää päivää ja kaikki oli jo poistunut aiemmin. Sitten otettiin supistus- ja sydänkäyrää. Ilmeisesti supistukset olivat melko voimakkaita myös käyrällä, minkä olisin voinut kertoa ilmankin käyrää. Minua alkoi oksettaa aina supistusten tullessa ja mies toi oksennuskuppeja. Makasin sängyllä ja tajunta oli jo tässä vaiheessa aivan omissa sfääreissään.

Sitten pääsimmekin jo siirtymään synnytyssaliin. Kohdunsuu oli vielä alkuvaiheessa. Kello oli ilmeisesti 13.30. Jälleen otettiin supistuskäyrää tällä kertaa kiikkutuolissa istuen. Vesiammetta alettiin täyttää. Ehkä noin puolen tunnin päästä pääsin ammeeseen. Lämmin vesi tuntui mukavalta, mutta supistukset alkoivat tuntua yhä kivuliaammilta. En viipynyt ammeessa kuin noin tunnin, sillä kivut vain pahenivat ja tässä vaiheessa aloin olla valmis mihin tahansa kivunlievitykseen.

Ammeesta päästyäni minua alkoi joko paleltaa tai sitten verensokeri laski, sillä aloin vapista. Minulle laitettiin tippa käteen ja lääkäri puhkaisi kalvot 15.35. Oli jännä tunne kun vedet holahtivat ulos. Tuntui, että sitä tulee vaikka kuinka paljon, mutta mies sanoi myöhemmin, että ei sitä kovin paljon ollut. Tiedä häntä. Lapsivesi oli kuitenkin vihreää eli vauva oli kakannut lapsiveteen. Lapsivettä tuli ulos vielä lisää supistusten aikana sängylle. Muistan, että toinen sukkakin taisi siinä tohinassa kastua. Minulle varmaan vaihdettiin puhtaat sukat, mutta en ole ihan varma (huomaa, etten ollut ihan mukana kuvioissa).

Anestesialääkäriä odoteltiin. Kätilökin sanoi, että mihin se nyt jäi, vaikka lupasi tulla ihan heti. Viimein lääkäri saapui. Oli tuskallista kääntyä kyljelleen ja yrittää pysyä paikoillaan supistusten aikana. Taisin hokea joka kerta kun supistust tuli: 'voi ei taas!' Epiduraali saatiin laitettua 16.15. Ajattelin, että kivut lähtevät heti, mutta kätilö sanoi, että vielä yksi supistus tuntuu voimakkaasti ennen kuin alkaa vaikuttaa. Voi miten pettynyt olin, kun vielä toinenkin supistus tuntui kovin voimakkaana. Sen jälkeen kuitenkin epiduraali taisi tehota, sillä tunsin palaavani tähän maailmaan ja pyysin jopa jugurttia syötäväksi. Mies kävi myös ostamassa karkkia, joita sitten mussuttellin kotvasen. Tämä kuitenkin kostautui siinä, että supistusten myötä kaikki syömäni tuli takaisin ylös. Kohdunsuu oli tässä vaiheessa vasta 4 cm auki ja lähes jokaisella supistuksella tunsin kovaa tarvetta ponnistaa. Tai pikemminkin, työnnätys vain tuli ilman, että minä mahdoin sille mitään. Samalla tuli myös oksennus jokaisella supistuksella. Mies sai sitten kiikuttaa oksennuspusseja oikein urakalla. :-)

Tunnin verran vierähti ja kello 17.20 kohdunsuu oli täysin auki (avautumisvaihe 7h 30min). Sain viimeinkin alkaa ponnistaa oikein luvan kanssa. Ponnistaminen ei vain oikein ottanut sujuakseen. En tiedä, oliko epiduraalipuudutus vienyt sen verran tuntumaa, että en oikein tiennyt mitä alapäässä tapahtuu ja ponnistaminen ei tuntunut kohdistuvan oikeaan paikkaan. Lisäksi minun oli vaikea saada vedettyä keuhkot niin täyteen ilmaa, että olisin sillä happimäärällä jaksanut kovin pitkään pungertaa. Ja supistuksetkin tuntuivat (ilmeisesti epiduraalin myötä) sen verran heikommilta ja kestivät vain lyhyen hetken, että en oikein tiennyt, milloin ponnistaa. Kun ponnistusvaihetta oli kestänyt noin 45 minuuttia kätilö tuntui jo ärtyvän homman hitaaseen edistymiseen ja teki episiotomian, jotta vauvalle tulisi hieman väljemmät reitit tähän maailmaan. Eppari ei tuntunut miltään, sillä välilihaan pistetty puudute tehosi sen verran hyvin. Sen vain tunsin, että aika paljon siellä leikeltiin. Huh! Tästä kesti vielä sellainen vartin verran, että vauva saatiin ulos. Kun pää oli syntynyt, vauvan nielu imettiin välittömästi puhtaaksi, ettei likaista lapsivettä pääse keuhkoihin. Tämän jälkeen vauvan vartalo syntyi yhdellä helpolla ponnistuksella. Kokonaisuudessaan ponnistusvaiheen kestoksi merkittiin 1h 3 min.

Tyttöhän sieltä tuli niin kuin olimme unta nähneet. Tytsy oli likainen ja kakkainen ja kiikutettiin samantien happikaappiin ja pestäväksi. En saanut pidellä vauvaa ollenkaan, mikä oli harmillista, mutta toisaalta olin tyytyväinen että vauva oli ulkona ja kaikki oli hyvin.
Istukka syntyi helposti 12 minuutin kuluttua ja tympeintä tässä oli se, kun kätilö paineli mahaa melko kovakouraisesti. Lopulta epparihaavaa alettiin kursia kasaan ja aika tovi sitä ommeltiinkin. Varmaan yli tunnin verran meni ja tikkien määrästä ei ole mitään tietoa. Kolmeen kerrokseen niitä tikkejä kuulemma kuitenkin tuli. Aijai! Tikkauksen jälkeen sain mennä suihkuun ja voi että tuntui hyvältä ottaa oikein kuuma suihku ja saada puhtaat vaatteet päälle. Takapuoli oli kyllä aika turvoksissa. Kätilöharjoittelija tarjosi suihkussa jakkaraa, mutta ei olisi tullut mieleenkään istua. :-)

Sain vauvan kainalooni vasta kahdeksan aikoihin eli puoli toista tuntia syntymän jälkeen. Onneksi mies oli tätä ennen jo näyttänyt ottamiaan valokuvia vauvasta. Oli se niin pieni ja söötti, ja heti niin oma.