tekosyitä

Meni aikataulutuksen kanssa hieman hommat solmuun. Nimittäin oli tarkoitus kertoa miehen perheelle eilen, koska sitten olisi hyvällä syyllä voinut välttää tämän päiväisten juhlien alkoholitarjoilun. Mies kuitenkin päätti viime hetkillä vaihtaa suunnitelmia ja eilinen vierailu anoppilaan ei sitten järjestynytkään. Tänään mies lähti matkalla ja saan edustaa juhlissa yksin, ja yksin en halua kertoa joten joudun sitten joko tyhjentämään boolilasini pusikkoon tai tiukasti pitäytymään 'ajan yöksi kotiin'-tarinassani. Vaikeaa tämä viinalta välttyminen. Viimeksi anoppilassa käydessämme (alkuviikosta), kaatelin salaa tarjotun viinin vessan lavuaariin ja pihalle. :-) Ulkona oli pimeää, joten toivottavasti päivänvalossa ei nurmella näy kummallisia punaisia läiskiä.

Ylihuomenna ensimmäinen neuvola. Toivottavasti ei ole liian mukavaa, sillä näyttäisi vähän siltä, että meillä on pikapuolin muutto tulossa. Ja eikös se tarkoita neuvolan vaihtoa, vaikka saman kunnan sisällä muutetaankin.

meidän mukula

Tässä se nyt on, meidän pikku mukula. Raajoja oli neljä, sydän sykki vahvasti (180) ja pituus vastasi raskausviikkoja. Pikkuinen jopa heilutteli pientä kättänsä. Nyt voi taas ainakin vähän huokaista helpotuksesta, sillä jotain siellä masussa on ja kaikki näyttäisi olevan hyvin.

juuri + mukula 9+1

ultraan

Varasin tänään ajan yksityiselle puolelle ultraan. Ajan sain jo huomiselle, mikä sinänsä harmittaa hieman, sillä mies lähtee työmatkalle, eikä siis pääse mukaan. Täti kuitekin lupasi, että saan kuvia mukaan ja ilmeisesti jonkinmoisen cd-levynkin (kun kerran voi sitten kotikoneelta katsella), että on jotain todistusaineistoa miehellekin näytettäväksi. Toivottavasti nyt vain kaikki on hyvin.

Harmittaa kun kunnallinen terveydenhoito ei täällä tarjoa kuin yhden ultran (rakenne). Pitää siis itse kustantaa tuo, jos haluaa tarkistaa tilanteen jo näin varhaisvaiheessa. Ja sentään ihan naapurikunnissa on ultria tarjolla jopa kolmin kappalein. Onneksi tuo, johon olen menossa, maksaa vain 40 e. Mutta rahaa sekin on, ja mielestäni ei ole kansalaisten tasa-arvoista kohtelua erilainen käytäntö kuntien sisällä (vai onko se isoa kaupunkia ympäröivien pienten kuntien tapa kalastella uusia asukkaita tässä elämänvaiheessa)?? Onneksi tilanne tulee parin vuoden sisällä muuttumaan, kun useammat ultraukset tulevat pakollisiksi kaikille kunnille ihan lain myötä. Ehkä sitten seuraavan vaavin kanssa.. jos vielä täällä silloin asustelemme. :-)

Tänään on tasan 9+0 täynnä!

koti rakas koti

Matkalla oli kivaa, mutta on se vain aina niin ihanaa tulla kotiin! Ja ääkkösetkin taas toimivat, joten saa kunnolla kirjoittaa.

Huomasin ensimmäiseksi hämmästyksekseni, että sivupalkissa oleva tickeri on ottanut pienen loikkauksen viikoissa. Sen mukaan elellään jo viikkoa 10, vaikka kasihan se vasta oikeasti on menossa. Pitää kotvasen seurailla tilannetta ja jos ei korjaannu niin poistaa sitten koko kuvake. Harmi vain, kun oli muuten niin kiva. Onko muilla, jotka käyttävät tuota, ollut samanlaisia ongelmia?

Mutta sitten asiaan. On ollut jännää huomata, miten olo ei viime aikoina ole tuntunut niiin raskaana olevalta. Ensimmäiset viikot tarkkaili jokaista pientä nipistystä mahassa, väsymystä, pissalla käyntien tiheyttä jne. Nyt kun ajatukset ovat etenkin tuon matkan takia olleet hieman muualla, on olo tuntunut melkolailla normaalilta. :-) Nälkä kyllä tuntuu vaivaavan useammin ja siinä missä ennen saatoin sietää pientä mahan kurnintaa jonkin aikaa, pitää nyt heti saada ruokaa masuun, sillä verensokerin taso taitaa ainakin minulla vaikuttaa pahanolon tunteeseen.

Ja noista edellisessä kirjoituksessani mainitsemistani greipeistä: eräs kommentoija antoi vinkkejä, että greipinhimo saattaisi tarkoittaa tyttöä. :-) t vs. p 1-0. Onko muilla vastaavia kokemuksia. Niin, ja kumpaa sukupuolta se merkkasikaan, jos ei ollut pahoinvointia raskauden aikana (tai ihan lievää vaan). *koputtaa puuta, että pysyisikin poissa*

hengissa ollaan

Terveisia matkalta. Ei ole pahemmin ollut aikaa nettailla, silla muuta tekemista on piisannut. Hyva vahan saada ajatuksia pois tuosta oman navan ymparistosta. Viela muutama paiva matkaa jaljella ja ensi viikon puolessa valissa suuntaamme takaisin Suomea kohden, viivymme Lontoossa viela yhden yon.

Luulen, etta pahoinvointia alkaa pikku hiljaa ilmaantua. Muutaman kerran paivassa tulee sellainen etova huono olo, joka menee yleensa ohi silla, etta syo jotain. Vaikka suoranaisesti ei ole oksettanut, olo on valilla ollut hieman kurja - vahan kuin hienoisessa kankkusessa olisi. Ei kivaa. Lisaksi on iskenyt himo greippeihin. Syon paivassa pari kolme greippia, lisaksi maistuu happamat juomat ja karkit. Mitahan se tama mahtaa olla. Hampaat ei varmasti ainakaan tykkaa. :-)

Ruokien kanssa en ole jaksanut / pystynyt muuten niin tarkkana olemaan. Pakkohan se on ihmisen jotain syoda. Juustoa (feta) olen kyennyt valttelemaan, mutta salaattia on kylla tullut syotya senkin edesta.

Teltassa telttapatjalla mahallaan nukkuminen ei oikein ota onnistuakseen. Taytyy menna ties minkalaiseen polvi-kylkiasentoon, ettei maha ja rinnat ole litistyksissa maahan. Muuten kaikki hyvin.

jänskättää

Nyt on hieman jo perhosiakin mahanpohjassa. Ylihuomenna nimittäin suuntaamme kohti etelä-Eurooppaa, missä oletettavasti on vielä hieman kesäisemmät ilmat kuin täällä. Mutta itse matka ei minua niinkään jännitä, vaan tämä vatsassani oleva pikkuinen salamatkustaja ja sen ensimmäinen ulkomaanmatka. Tuntuu tyhmältä kirjoittaa näistä asioista, kun haluaisin suhtautua tilanteeseen rennosti ja ottaa tapahtumat vastaan vasta sitten kun ne kohdalle osuvat - jos edes osuvat. Mutta väistämättä kaikenlaisia uhkakuvia leijuu mielessä. Mitä jos alkio ei ole kiinnittynyt vatsassani oikeaa paikkaan ja ongelmat alkavat juuri kun olemme matkalla. Löydänkö sairaalaan, saanko pätevää hoitoa jne. Ja entä jos raskauspahoinvointi alkaa juuri näiden kahden tulevan viikon aikana. Toistaiseksi ei ole kyllä ollut minkäänlaisia merkkejä huonosta olosta. Pidetään sormet ja varpaat ristissä, että tilanne jatkuu samanlaisena. Niin ja saanko ties minkä listeriakupparipulin matkalla kun ilmeisesti ripulilääkkeenkään käyttöä ei suositella. Uskallanko syödä mitään koko matkalla, otanko eväät mukaan kotoa.

Näköjään vainoharhainen puoleni on nostamassa päätään. Aiemmin, kun on matkoilla ollut vastuussa enimmäkseen itsestään, ei ole tarvinut jokaista tekoaan ja suupalaansa niin miettiä. Tuleeko tästä lapsesta täysin hysteerinen ja sekopäinen, jos minä alan kehittyä tähän suuntaan.

Yritän unohtaa nämä ajatukset tänne ja nauttia matkasta.. joka voi muuten olla pitkiin aikoihin minun ja mieheni viimeinen kahdenkeskinen matka. :-)

juuri + mukula 5+4