maanantai 24. joulukuuta 2007

tadaa


Siinä se masu nyt on ajalla 21+3.

Hyvää ja rauhallista joulua kaikille toivottaa juuri+mukula 21+6

keskiviikko 19. joulukuuta 2007

masu kasvaa

Otin tänään käyttöön jo jokin aikaa sitten ostamani äitiyspöksyt. Onhan se mahaosuus vielä jokseenkin löysähkö, mutta housut pysyy päällä vyön avulla. On kyllä mukavaa, kun ei purista ja ahdista istuessa ja kumarrellessa. Täytynee käydä ostamassa toisetkin, että näitä voi sitten välillä pyykätä. :-)

En tiedä tuliko housujen myötä - vai onko se vain tämä tiukahko villapaita, jota olen tänään
pitänyt - mutta masun piilottaminen alkaa tulla yhä mahdottomammaksi. Kohta asiasta tietävät nekin, joille en ole vielä kertonut. Yhtään tilaani koskevia kysymyksiä ei ole vielä tullut (ainakaan minulle asti), joten hyvin kai toistaiseksi olen onnistunut masun piilottelussa.

Joululahjat alkavat olla suurimmaksi osaksi kasassa. Tänään käytiin katsomassa joulutarina-elokuva, jotta saisi vähän joulumieltä haalittua kasaan. Meillä ei täällä nimittäin tuoksu joulupiparit ja kuusi, vaan ihan reilusti maali ja silote (joka ei kyllä pahemmin haise). Eli toivottavasti joulu löytyy sitten kotikotoa, kun sinne perjantaina tai lauantaina suuntaamme.

juuri + mukula 21+1

tiistai 11. joulukuuta 2007

Puolivälissä

Tänään on tasan puoliväli, 140 päivää takana 140 päivää edessä. Vaan mistähän sen loppujen lopuksi tietää, miten pitkään tuo Mukula tahtoo masussa viipyä. :-)

Ei kyllä ole kahta samanlaista päivää peräkkäin. Toisena päivänä kärsin pistävästä kivusta mahan oikealla laidalla, seuraavana päivänä maha on kunnossa, mutta selkää särkee niin, ettei tiedä istuako vai maata. Seisominen on vähiten tuskallista. Sanoinkin eilen miehelle, että on tämä aika raskasta tämä raskaana oleminen. Ja raskaammaksihan se tästä vielä tulee.

Mutta on se toisaalta niin ihanaakin. Masussa potkiskelee pikku Mukula, joka kasvaa päivä päivältä isommaksi. Harmittaa niin, että enää ei ole edes sitä ultrakäyntiä, jota odottaa. :-/ Olemme kyllä hieman keskustelleet miehen kanssa, että jospa itse kustantaisimme sen 3D/4D-ultran niin pääsisi vielä kerran kurkkaamaan Mukulaa, ja ehkä saisi vastauksen siihen tärkeään kysymykseenkin: T/P. Mutta sitten taas, olisi kyllä muutakin käyttöä niille rahoille. Lähes kaikki Mukulaa varten on edelleenkin hankkimatta.

juuri + mukula 20+0

tiistai 4. joulukuuta 2007

potkuri

Masussani asustelee varsinainen potkiskelija. Mieskin jo tunsi muksaukset mahan päältä. Varsinkin autossa Mukula innostuu sätkimään oikein kunnolla. En tiedä, enteileekö tuo sitten matkustelemista inhoavaa vaavia vai intoutuuko sätkimään vain lähellä olevien kaiuttimien suoltamasta musiikista (ei me kyllä mitenkään isolla kuunnella, ja onhan kotonakin musiikkia lähes aina päällä). Olemme mieheni kanssa pieninä olleet - ja itse asiassa olemme edelleen - varsinaisia autossa koisaajia. Ei tarvinut kuin auto startata niin minä olin jo unessa. Tämä ominaisuus voisi mielihyvin periytyä Mukulallekin. :-)

Väsymys vaivaa edelleen. Osiltaan vaikuttaa nyt sekin, että en saa öisin kunnolla nukuttua. Herään nykyään joka yö ja valvon noin tunnin verran ennen kuin uni jälleen tulee. Selkä on kipeä ja mukavaa asentoa ei tunnu löytyvän. Olen tottunut nukkumaan mahallani, nyt se ei enää ota onnistuakseen. Tai korkeintaan hankalassa puolittaisessa kyliasennossa, joka varmistaa sen, että selkä on tuhannella mutkalla ja kipeytyy. Pitäisi kokeilla kai ylimääräisiä tyynyjä vartaloa tukemaan.

Muuten kaikki hyvin.

Juuri + Mukula 19+0

torstai 29. marraskuuta 2007

housut ostin

Kävin shoppailemassa miehelle syntymäpäivälahjaa (=huomenna) ja samalla päätin viimeinkin rohkaista mieleni ja sovitella äitiysvaatteita. Muttamutta, mahani taitaa vielä olla liian pieni, sillä useimmat vaatteet istuivat huonosti päälle. Päädyin sitten ostamaan yhdet pöksyt, jotka ovat vielä aivan liian löysät. Mutta toivotaan nyt, että tuo maha tuosta vielä kasvaa. Onpahan sitten ainakin keväälle yhdet housut odottelemassa. Jotenkin ei tunnu järkevältä ostaa sellaisia housuja, jotka nyt on sopivat, kun omatkin mahtuu vielä päälle. Käy sitten vain turhan nopeasti pieniksi, jos nyt hötkyilee uusien kanssa.

Pikkujouluvaatteetkin on oma lukunsa sinänsä. Jotain kai sinnekin pitäisi päälle pistää. Niihinkään vaatteisiin ei viitsisi kovin paljon rahaa sijoittaa, sillä taitaa jäädä hyvin vähäiselle käytölle. Ajattelin venyttää ostopäätöstä mahdollisimman pitkälle ja katsoa, josko silloin vielä normivaatteet jotenkuten asettuisivat päälle. Voihan kärsä. :-/

keskiviikko 28. marraskuuta 2007

nettipimento

Muuton seurauksena iski sitten nettipimento, joten en ole tännekään päässyt päivittelemään. Nyt olen siskon luona lapsenvahtina ja hyökkäsin heti koneen kimppuun. :-)

Eilen oli siis se rakenneultra. Kaikki näytti olevan hyvin, vaikka itse en nyt pahemmin niistä kuvista kaikkea ymmärtänytkään. Mutta luotetaan ultraajaan. :-) Siskoni ihmetteli, kun olimme saaneet mukaan vain yhden kuvan. He olivat kuulemma saanet kokonaisen nivaskan (mutta olivatkin käyneet keskussairaalassa ultrassa). :-/ Muutenkin hieman ihmetyttää vaihtelevat käytännöt, sillä emme saaneet esim. mitään arviota pituudesta. Olihan siihen neuvolakorttiin merkitty mystiset Lm ja Rm, jotka äsken netin suosiollisella avustuksella selvitin laki- ja reisimitaksi. Myös sukupuolesta unohdettiin udella mitään. Säilyköön siis yllätyksenä loppuun asti. Pääasia, että sikiön mitat vastasivat viikkoja, ja muutenkin kaikki oli kunnossa. Hienoa Mukula!!

Soitin nyt sitten sinne uuteen neuvolaankin. Seuraavan ajan sain TAMMIKUULLE! Eli yli kuukauden saa odotella seuraavaa kertaa. Laskeskelin tuossa, että se maaginen 154 päivän raja on silloin jo ylittynyt. Ihan ymmärrettäväähän se on, kun tuo joulukin pukkaa tuohon väliin, mutta vähän turhan pitkä aika mielestäni.

Hirveä väsymyskin vaivaa koko ajan. Ei auta vaikka nukkuu kunnon yöunet ja sitten vielä päiväunetkin siihen päälle. Aikaiseksi ei saa yhtään mitään, kun on koko ajan niin nuutunut olo. Aina vähän touhuaa jotain ja sitten pitääkin jo levähtää. Ei edisty remontti näillä voimilla! Väsymys ja saamattomuus saavat sitten aikaan jonkinlaista masentunutta olotilaa.. ja kai siihen vaikuttaa tämä muuton jälkeinen olotilakin. Onkohan sellaista olemassa kuin synnytystä edeltävä masennus. :-/ Noh, ehkä se tästä, kun elämä taas hieman asettuu uomiinsa. Pitäisi vain saada hommia eteenpäinkin!

Saatiin tänään uusi pyykkikone. Oli se hiljainen - ainakin pesuvaiheessa. Linkousta en vielä päässyt kokeilemaan, kun pyöritin ensimmäisen koneellisen tyhjänä ja laskin vain vedet pois. Otettiin sellainen edestätäytettävä malli, sillä ajattelin siitä Mukulalle hoitopöytää. Monet ovat sanoneet oikean hoitotason/-pöydän jääneen ihan käyttämättömäksi, joten tuolla ajateltiin nyt pärjätä.

Maha on alkanut pullahtaa ulospäin oikein kunnolla. Varsinkin aamulla on omituista, kun alavatsalla on sellainen kova pallura, joka äkkiä loppuu siinä navan yläpuolella, ja siihen melkein sitten tulee kuoppa. En tiedä, mitä yöllä tapahtuu, mutta jotenkin eri kohtaan muljahtaa tuo maha. Iltaa myöten valuu sitten selvästikin alaspäin, sillä housut alkavat puristaa näin iltasella. :-) En ole vieläkään saanut äitiyshousuja hankituksi. Olen pärjännyt tällaisilla melko löysillä housuilla. Saa nähdä, miten viikonloppuna käy, kun pitäisi taas töihin farkut tms. pistää jalkaan. :-) Tuleekohan aamulla hätä käteen, kun ei pöksyt mahdu. Ei vain millään ole energiaa lähteä kauppoja kiertelemään ja vaatteita sovittelemaan. huoh!

Juuri + Mukula 18+1

keskiviikko 21. marraskuuta 2007

huoh

Ei sitten mennyt ihan kivuttomasti tuo neuvolan vaihto. En tiedä miten muualla, mutta täällä ainakin on sellainen systeemi, että neuvolaan voi soittaa aikavälillä 12-13. Aloittelin sitten siinä 12 jälkeen. Varattua! Jatkoin soittamista noin 10 minuttiia. Ei mitään. Noin 10 min. tauko. jnejne. Ja kaikkein ärsyttävintä oli se, että kun kohde tuuttaa varattua niin yhteys katkeaa (en tiedä onko kännykkäni ominaisuus vai mistä johtuu), joten ei voi jäädä langoille roikkumaan ja odottelemaan vuoroaan, vaan pitää aina uudelleen kaivella luettelosta 'neuvola' ja painaa vihreää luuria. Siis uudestaan ja uudestaan.

Näin jatkoin siis siihen asti, kunnes tajusin, että onhan minulla lankapuhelinkin käytössäni. Yliopistolla työhuoneessani on nimittäin puhelin, jota en kylläkään koskaan käytä, koska sillä voi soittaa ainoastaan paikallispuheluita. Mutta tämähän on sellainen! Ei muuta kuin luuri käteen ja soittamaan. Kai sitä nostalgista tuut-tuut-tuut -ääntä kuuntelin ainakin 10 minuttia, kunnes lopulta noin 3 minuuttia vaille yksi pääsin läpi. Mahtavaa!

Mutta vielä mitä. Ilmeisesti neuvolassa on kovin kiireistä sillä seuraavaa aikaa ei herunut. Menin nimittäin pöljyyksissäni paljastamaan, että minulla on ensi tiistaina rakenneultra, johon täti totesi, että soittele sen jälkeen uudelleen, että tiedetään vastaako laskettuja viikkoja. En minä tiedä, mitä sillä on minkään kanssa tekemistä ja tähän asti on vastannut hyvin, ja hedelmöitysajankohtakin on melkolailla varma, joten jos ei vastaan laskettuja viikkoja niin sittenhän se vain tarkoittaa, että jokin on vialla. Käsittääkseni?? Mutta nyt siis odotellaan tiistaita ja sitten aloitetaan soitteluruljanssi uudelleen. Seuraava neuvola-aika voi mennä pitkästi joulukuun lopulle, ellei jopa tammikuun puolelle, 'kun on nämä joulupyhätkin tässä välissä'.

Että näin täällä! Murr!

tiistai 20. marraskuuta 2007

kuulumisia

Neuvolassa kaikki hyvin. Näytteet puhtaat, ei ollut sitä HIV:iä eikä kuppaakaan. :-) Paino hieman pudonnut edellisestä mittauksesta, mutta nyt oli päällä kevyempi vaatetus sekä aamuinen lähtökiire, jossa aamupala jäi hyvin vähäiseksi. Hemoglobiini oli ihan pikkasen pudonnut, mutta oli 129 edelleen. Eli näillä mennään.

Ja sitten se tärkein eli VAUH-VAUH-VAUH, kuului masusta tahdilla 145. Hyvin kuulosti kaikki olevan ja mukula viuhtoi dopplerin alta karkuun minkä kerkisi. Pikkuisen aamu-unia kun häirittiin näin törkeästi. :-)

Tämä oli sitten minun viimeinen käyntini tässä neuvolassa. :-( Ensi viikonloppuna on muutto, jonka seurauksena myös neuvola vaihtuu. Harmittaa kyllä, sillä neuvolantäti on ollut mukava ja muutenkin inhaa vaihtaa paikkaa kesken. Pitää tänään yrittää soitella tuonne uuteen neuvolaan ja varata aikaa. Menee muutenkin ikävästi tuonne joulun tienoille, joten saa nähdä mille päivälle aika napsahtaa.

Ensi viikon tiistaina on sitten ultra. Se kyllä jännittää (ja odotuttaa) jo kovasti. Toivottavasti sielläkin on kaikki hyvin. Mutta nyt vielä muuttolaatikoiden pariin. Alkaa kohta jo muuten tulla kiire.

juuri + mukula 17+0

sunnuntai 18. marraskuuta 2007

iltaa vaan

Ei ole mahasta kuulunut oikein mitään. Toivottavasti kaikki on kuitenkin kunnossa siellä. Tiistaina on neuvolakäynti, joten pääsee taas kuuntelemaan hurjasti takovaa sydäntä. Onhan siitä jo aikakin. En ole raaskinut itselle doppleria ostaa, mutta olisihan se aina kiva illalla kuunnella, että kaikki on hyvin. Mies yritti vessapaperirullan hylsyn avulla kuunnella, mutta eihän sieltä mitään kuulunut. Jatketaan kokeiluja huomenna, kun mies palaa lähes viikon mittaiselta työmatkalta. :-)

Piti käydä vähän tuhlailemassa peipivaatteisiin, kun eräs toinen vauvablogittaja oli sellaisia ostanut ja laittanut kuvankin sivulleen. Olivat niin kertakaikkisen ihania. Olisi pitänyt samalla ostaa itsellekin rintsikat - isommat!!! Mutta aika loppui kesken, kun juutuin vauvanvaateosastolle ja sitten olikin jo kiire vahtimaan siskonlasta. :-) Mutta tosiaan, rintsikoista tuntuu tila loppuvan kesken. Huhhuh! Juuri ja juuri vielä riittää, mutta mietin, että kauanko tämä kasvuvaihe mahtaa jatkua ja että pitääkö ostaa kerralla reilusti isommat. :-)

Rintsikoiden ostaminen on kyllä yksi inhokkipuuhiani. Varsinkin jos erehtyy menemään yksin shoppailemaan ja vielä kaiken lisäksi näin talviaikaan. Hommahan etenee niin, että ensin pitää löytää ne edes vähänkään kivan näköiset rintsikat. Sitten jonotetaan koppiin, missä riivitään monta kerrosta vaatetusta pois. Seuraavaksi voikin ihastella kalpeaa nahkaansa kopin julmassa valaistuksessa (ja kainalokarvatkin olisi voinut ajaa). Niin ja tietenkin ne koppiin mukaan ottamasi rintsikat ovat väärää kokoa, kun et kotona muistanut tarkistaa käyttämääsi kokoa. Tässä vaiheessa shoppailuassistentti olisi kullan arvoinen, mutta kun on kuitenkin erehtynyt lähtemään yksin yritykselle niin saa joko kiskoa ne vaatekerrokset takaisin niskaan, taistella sovittamiesi rintsikoiden kanssa, kun niitä ei millään saa takaisin henkareille, ja sitten aloittaa homma alusta. Tai toinen vaihtoehto on tuskastuneena luovuttaa jo tässä vaiheessa ja päättää tulla kokeilemaan onnea uudestaan ensi viikolla. Jolloin yleensä sama kuvio jälleen toistuu. Niin, että olisin ihan mielelläni voinut pitää vanhan kokoni ja vanhat rintsikkani - ne jotka tähän asti ovat olleet oikein hyvät! Mutta kaikkeahan ei voi saada. :-)

juuri + mukula 16+6

keskiviikko 14. marraskuuta 2007

aijai

Pieniä poksuja taas mahassa. Kuuluisiko niiden vaihtaa paikkaa välillä, kun tuntui eilen ja tänään taas samassa paikassa, oikealla alhaalla. Eikös peipi ole vielä niin pieni, että sen pitäisi mahtua kääntymään helposti ja potkiskella siis eri paikkoja. Mitähän tämä on.. :-D (äsken tuntui kolme ihan peräkkäin ja rytmissä, poks - poks - poks)

Vaivojakin on ilmaantunut raskauden myötä. Tai sanotaan ensinnä raskauden hyviä puolia ja aletaan sitten vasta valittaa. Nimittäin hyvänä asiana on se, että vastustuskyky on tainnut parantua. Minulla ei nimittäin ole ollut flunssaa koko raskauden keston aikana (koputtaa puuta), vaikka ihan alkuvaiheessa miehellä oli kova flunssa ei se minuun tarttunut. Voikohan tämä liittyä raskauteen, vai onko vain käynyt hyvä tuuri.

Ja sitten niitä huonoja puolia. Olen kokeillut jo ummetusta, närästystä ja selkäsärkyä. Ostin eilen närästystabletteja. Taisi auttaa, kun ennen nukkumaanmenoa otin yhden. Pitäisi kai hieman karsia mausteista ruokaa ja happamia tuotteita. Mutta mitä sitä sitten syö?? Ummetus on parempaan suuntaa, kiitos vain kysymästä. Ja ei siitä sen enempää (ostin eilen pussillisen luumuja välttääkseni saman toistumasta). Ja sitten tämä selkäsärky. Alaselkää särkee niin penteleesti. Istuessa ei ole hyvä, maatessa ei ole hyvä. Ainoastaan kävellessä on hyvä, mutta eihän sitä jatkuvasti voi kävelläkään. Varsinkin kun pitäisi saada koneen ääressä hommia tehtyä! Tilasin tukivyön, tullee ensi viikolla. Toivottavasti siitä on apua. Auttaako tähän mikään muu?!? Vähän myöhäistä nyt alkaa treenata selkä- ja vatsalihaksia, mutta jotain venyttelyä voisi kokeilla. Onko hyviä vinkkejä?

Mutta nyt nukkumaan, pitää opettaa mukulalle edes jonkinlaista rytmiä.

ps: miksi muuten poksut tuntuvat vasta näin illalla?

oliko se

Eilen illalla olin suihkussa ja istuin kyykyssä lattialla. Tunsin jotain mahassa, ihan kuin pienen pieniä poksahduksia, kuplia. Oliko nämä nyt niitä ensimmäisiä potkuja, vai ilmavaivojako vain. :-)

juuri + mukula 16+1

sunnuntai 11. marraskuuta 2007

huh heijaa

Onpas pitkä aika vierähtänyt edellisestä päivityksestä. Uuden kämpän remontti on työllistänyt melko runsaasti. Tilanne on tällä hetkellä sellainen, että keittiö ja makuuhuone on maalattu ja tapetoitu. Molemmista kuitenkin puuttuu lattialistat ja pattereiden maalaus. Patterimaali = metallimaali = haisumaali -> ei saa käyttää tässä mielen ja ruumiin tilassa, joten pitää jättää se homma jollekin muulle. Olisi myös hyvä saada nämä haisulimaalit maalattua ennen muuttoa, joka on aikalailla kahden viikon päästä. Mies lähtee ylihuomenna lähes viikon kestävälle työmatkalle. Hommat seisoo? Jollei sitten anoppi tule hätiin, kuten lupaili. Mutta miten minä selviän, kun en voi olla edes vahtimassa työn jälkeä. Argh!

Olo on ollut melkolailla hyvä. Väsymys on ehkä hieman vähentynyt. Ja kiellettyjen/välteltävien asioiden listaan tuli uusi lisäys. Kävimme nimittäin oliko se nyt perjantaina syömässä intialaista ruokaa. Oli hyvää ja niin edelleen, mutta illalla oli huono olo, jonka luulen olleen närästystä. Ja sitten tuli ruoat ulos samaa reittiä, jota olivat menneetkin ja olo helpotti. Se oli toistaiseksi ainoa isompi ykä, pieniähän on tullut lähes säännöllisesti. :-) En tiedä oliko itse ruoassa sitten jotain vikaa, mutta mies ei ainakaan antanut ylen. Mutta nyt pitää siis muistaa vältellä intialaista jonkin aikaa.

sunnuntai 21. lokakuuta 2007

hankintoja vauvalle

Olen yrittänyt vielä toistaiseksi pitää vauvatarvikehankinnat minimissään. Ensinnäkin, kun 'ollaan vielä näin varhaisessa vaiheessa' ja toiseksi, kun 'on tuo muuttokin kohta tulossa niin mitä vähemmän raahattavaa, sen parempi'. Muutamia (pieniä) hankintoja on kuitenkin tullut tehtyä ja ajattelin listata niitä tänne (ja lisäilen sitä mukaa kun uusia tulee), jotta saan edes jonkinlaisen käsityksen siitä, kuinka paljon sitä rahaa oikein kuluukaan.

Toistaiseksi on siis tullut ostettua:
  • body (kirppari) 0,50 e
  • body (kirppari) 1,00 e
  • tumput ja sukat (kirppari) 0,40 e
  • 2 kestovaippaa (kirppari) 6,00 e
  • hahtuvalankaa pöksyjä varten 7,25 e
Yhteensä siis 15,15 e. :-) Ei siis vielä ole tullut suuremmin tuhlailtua, ja aion jatkossakin hyödyntää kirpputoreja parhaani mukaan.

On ollut jännää huomata kirppareita kierrellessä, miten jotkut paikat ovat paljon parempia vauvanvaatteiden suhteen kuin toiset. Lisäksi hinnat näyttävät vaihtelevan melko paljon sen mukaan, mitä etäämpänä keskustasta kirppari sijaitsee. Mutta sitä en kyllä ymmärrä, miten joku kehtaa raahata myytäväksi parhaat päivänsä jo yli kymmenen vuotta sitten nähneitä tarvikkeita (kuten esim. turvaistuimia) ja pyytää niistä parinkympin hintoja. Onneksi olkoon vain, jos kaupaksi menee. Ei kyllä tänne ainakaan. Joku roti sentään!

juuri + mukula 12 + 5

ps: olisi kai tuohon listaan voinut lisätä vielä sen asunnon, jonka ostamisessa mukula vähän niin kuin oli se liikkeellepaneva voima. Summa olisi sen myötä kyllä pompsahtanut aika isoksi, joten jätin nyt pois tuosta. ;-)

perjantai 19. lokakuuta 2007

neuvolalääkäri

Eilen oli siis se kauan odotettu (ja pelätty) neuvolalääkäri. Ensin kuitenkin poikkesin terveydenhoitajan luokse. Pissanäyte oli puhdas ja vertakin saatiin otettua tällä kertaa (viimeksihän suonet menivät tukkoon ja kieltäytyivät yhteistyöstä). Paino oli noussut 576 g /viikko :-o. Öh, kyllähän minä ihan hyvin olen syönyt, mutta että noin hyvin!! Ja tämän siitä saa, kun on karkki- ja limsalakossa, ja sen kaljanlipittämisenkin on joutunut jättämään pois. Heti se painossa näkyy - ylöspäin mennään. (nyt täytyy vain uskoa, että se edellisenä iltana syömä tuhti ateria oli vielä suolistossa nostamassa painoa).

Sitten olikin aika siirtyä sinne neuvolalääkärin puolelle. Visiitti oli aika nopea, mutta kaikki oli kunnossa. Kohtu tuntui pinkeältä (?) . Ensin lääkäri kysyi, että vastaako varmasti viikkoja, siis kai tarkoitti, että onko hedelmöitysajankohta aivan varma. Ilmeisesti tuntui liian pinkeältä. Mutta sitten kuitenkin jo perui sanomisiaan ja totesi, että vastaa viikkoja. ??? Ota tuosta nyt selvää. Papa-näytekin tuli viimeinkin otettua (täytyy hieman häveten myöntää, että minulta ei tähän ikään mennessä ole otettu vielä kertaakaan). Itse näytteenotto ei tuntunut oikeastaan missään. Ainoastaan se levitin - tai mikä lieneekään - oli hieman epämiellyttävä. Eli sekin huoli viimeinkin pois mielenpäältä. Lopuksi oli visiitin kohokohta eli sydänäänien kuuntelu. 160 posotti Mukula menemään, ja hyvältä kuulosti lääkärin mielestä. Minusta puolestani kuulosti ihan kuin joku olisi huohottanut mahassani. :-D On se hassua.

Ainiin, minun pulssini oli 121. Onhan se normaalistikin aina korkea (~90), mutta nyt taisi erityisesti jännittää. Tai sitten se oli vain se ylämäki, jonka olin juuri polkenut ylös saapuessani neuvolaan.

juuri + mukula 12+3

maanantai 15. lokakuuta 2007

painajainen

Näin unta, missä olin neuvolalääkärin luona. Oli tarkoitus kuunnella sydänääniä, mutta loppujen lopuksi käytössä ollut laite olikin ultra. Lääkäri ei löytänyt mitään ja meni hetkeksi käymään jossain takahuoneessa. Tällöin minä otin laitteen käteeni ja melkein heti löytyi pikkuinen masusta. Samalla hetkellä lääkäri tuli takahuoneesta ja sanoi: "voi ei." Hän katsoi kuvaa tarkemmin, mistä nyt itsekin näin, että sikiöllä oli viisi raajaa, jotka olivat puhkaisseet sikiöpussin. Raajoissa näkyi kynnet, jotka olivat lähes sormien mittaiset, ruskeat ja rumat. Itkin ja itkin niin kauan, että en enää saanut hengitettyä. Tähän heräsin.

Torstaina neuvolalääkäri.

juuri + mukula 11+6

torstai 11. lokakuuta 2007

eilen anoppilassa

Jännää huomata, miten suuri asia isovanhemmiksi tuleminen miehen vanhemmille taitaa loppujen lopuksi olla. Koskaan he eivät ole meitä hoputtaneet ja kyselleet, että milloinkas niitä lapsia alkaa tulla, mutta ovat kai salaa pikku hiljaa jo miettineet ja toivoneet, että olisi jo aika. Eilen oltiin miehen kanssa anoppilassa talvirenkaita vaihtamasa. Kun mies ja miehen äiti hääräsivät ulkona auton kimpussa, alkoi miehen isä esitellä minulle vauvakirjaa mieheni lapsuudesta. Eivät ääneen sano, mutta elkeillään ja teoillaan kuitenkin osoittavat, että on suuri asia heille kyseessä. Miehelle oli äitinsä sanonut, että Claudia olisi hyvä nimi. *haha* Never, sanon minä!

Ensi viikolla lääkärineuvola. Toivottavasti hoitajat eivät lakkoile - tai en tiedä vaikuttaisiko lakko lääkärineuvolaan - mutta ei ole kivaa, jos aikataulut menevät myttyyn ja seuraavan kerran neuvolaan pääsee ties milloin.

juuri + mukula 11 + 2

keskiviikko 10. lokakuuta 2007

uutinen leviää

Minunkin vanhemmilleni on sitten kerrottu, ja hehän olivat kovin iloisia, kun kuulivat kolmannen kerran tulevansa isovanhemmiksi. Uutinen ei kuitenkaan ollut niin shokeraava heille kuin miehen vanhemmille. :-)

Mies sitten kertoi samantien myös työkavereilleen ja siellä jo suunnitellaan oman päivähoitajan palkkaamista, kun vuoden sisään neljälle työntekijälle on tullut/tulee perheenlisäystä. Eikä välttämättä mikään huono idea. Tilastot ovat muuten tällä hetkellä: kaksi tyttöä syntynyt jo, yksi poika vielä mahassa marraskuuhun saakka, ja sitten tämä meidän Mukula, jonka sukupuolesta ei vielä ole tarkempaa tietoa, mutta toimitusaikahan oli siinä huhtikuun lopulla. Tasapainon vuoksi olisi kai pojan vuoro, mutta saa nähdä.

Mies on tuollainen lörppä, mutta minä sen sijaan en ole vieläkään uskaltanut kavereilleni kertoa. Jotenkin olen aina ajatellut kaikista asioista, että niillä on suurempi todennäköisyys mennä pieleen mitä enemmän asiasta kertoo ja leuhottaa. Mutta ei kai tätä voi ihan sinne huhtikuulle salailla - ellei sitten lukkiudu kotiin siihen saakka - joten pitää kai pikku hiljaa minunkin rohjeta. Toisaalta on myös niin ihanaa pitää oma pieni (=suuri) salaisuus ja myhäillä vaan, että minäpäs tiedän jotain mitä te muut ette.

Huomenna on muuten viimeinen päivä veriseerumimittauksen tekemiselle. Jää ehkä menemättä. En pysty ajattelemaan sitä tilannetta, että testi näyttäisi jotain ja pitäisi tehdä päätöksiä raskauden jatkamisesta/keskeyttämisestä. Otamme siis Mukulan vastaan sellaisena kuin tulee (toivomme kuitenkin suhteellisen hyviä unenlahjoja).

juuri + mukula 11 + 1

maanantai 8. lokakuuta 2007

ja pahoinvointia

Olen käsittänyt, että raskauden aikainen pahoinvointi hellittää useimmilla näiden raskausviikkojen tietämillä. Kuitenkin, minulla homma taitaa vasta olevan pääsemässä vauhtiin. :-) Vaikka pienoista etomista ja kakomista on ollut jo jonkin aikaa, ensimmäinen varsinainen ulosanti tapahtui vasta perjantai-aamuna. Eihän sitä ollut vielä ehtinyt aamupalaa syödä ja verensokeriaan tasoitella, joten näin sitten pääsi käymään. Nyt onkin ollut kiire nousta ja vääntää sapuskat esille - mikä on sinänsä erikoista, sillä ennen en juuri koskaan vaivautunut aamupalaa syömään. Nyt on jopa pakko tai muuten saa odotella kutsumattomia vieraita. Mies vähän lupaili aamiaista vuoteeseen, mutta sitä ihmettä saa kyllä odotella.

Huomenna näemme minun vanhempani ja uutinen paljastettakoon myös heille. Mukula täyttää silloin tasan 11 viikkoa.

juuri + mukula 10+6

torstai 4. lokakuuta 2007

voihan itku

Onko nämä nyt ne kuuluisat hormonit, jotka saavat aikaan sen, että jatkuvasti on kyyneleet silmissä. Olen aiemminkin ollut kova pillittämään, mutta siihen on tarvittu yleensä jokin herkistävä tekijä - surullinen tai iloinen. Nyt näiden tekijöiden lisäksi kyynelehdintää saa aikaan monet muutkin asiat, pääasiallisesti kuitenkin se, että on vain jotenkin niin kurjaa. En osaa tarkemmin selittää miksi olotila on tällainen, vaikka periaatteessa kaikki on hyvin ja olen onnellinen. Pistetään siis niiden hormonien piikkiin. Kurjat hormonit! *yhyy*

Mutta onhan meillä tässä näitä suuria muutoksia tulossa, mikä varmasti aiheuttaa osiltaan stressiä. Suurimpana muutoksena tietysti mukula, joka kaikessa ihanuudessaan pistää huolehdituttamaan sillä, että onko kaikki varmasti kunnossa ja mukula ainakin suht koht terve. 11. päivään mennessä pitäisi päättää veriseulan ottamisesta, mies ehdottelee niskaturvotus-ultrausta ja minä mietin, että onko parempi elää tietämättömyydessä ja ottaa asiat sellaisina kuin ne vastaan tulevat.

Seuraavaksi suurin asia elämässämme on ensimmäisen oman asunnon ostaminen. Kauppakirjat allekirjoitettiin eilen. Huolestuttaa onko asunto kunnossa, sillä keväällä suoritetuissa kosteusmittauksissa oli havaittu jotain pientä kosteutta, mutta joka kuulemma menee normaalin kosteuden piikkiin. Ja mittaus oli suoritettu pintamittauksena, joka nyt ei paljon mitään edes kerro. Olen tänään soitellut isännöitsijälle, kosteusmittaajalle ja nykyisiä asukkaita edeltävälle asukkaalle, joka pesuhuoneremontin on tehnyt. Kaikki vaikuttaisi olevan kunnossa, mutta silti pelottaa, kun on saanut kuulla niin paljon juttua ongelmista asuntojen kanssa. Ja asunnonostosta tietysti seuraa huolta siitä, miten rahat riittävät, varsinkin kun minun tuloni ovat varsin heikot ja mukulan myötä rahavirrat eivät ainakaan kasva (siis virta meillepäin, poispäin kyllä varmastikin virtaa enemmän kuin tulee).

Ja opinnot pitäisi saada päätökseen. Kovin paljon ei enää olisi tehtävää, mutta kun koko ajan väsyttää ja kurjistuttaa niin on helpompaa tehdä jotain kepeämpää ja vähemmän aivokapasiteettia vaativaa. Ja tällä motivaatio- ja energiakapasiteetilla pitäisi vielä sitten valmistumisen jälkeen töitä löytää, että saisi äitiyspäivärahan kohdalleen.

Nyt pistää mietityttämään sekin, että miten tällainen murehtiminen pikku-mukulaan vaikuttaa. Stressaava äiti saa aikaan stressi-herkkiä lapsia sanottiin jossain. Nyt siis lähdenkin ajattelemaan positiivisia ajatuksia ja juomaan jotain sillä tämän kirjoittaminen sai taas aikaan sellaiset Niagaran putoukset, että kohta seurauksena on nestehukka.

juuri + mukula 10 + 2

keskiviikko 3. lokakuuta 2007

salaisuus paljastuu

Sunnuntaina sitten kerrottiin suuri salaisuutemme miehen perheelle. Vastaanotto oli innostunutta, sillä onhan kyseessä miehen vanhempien ensimmäinen lapsenlapsi. Samalla taisi olla pienoinen shokki tulevalle mummolle, sillä piti ottaa pari lasillista konjakkia uutisen päälle. :-) Iltaan mennessä mitä ilmeisemmin koko miehen suku oli saanut tietää asiasta sillä nukkumaan mennessä saimme onnitteluviestin miehen serkulta, joille on tulossa vauva helmikuussa. Minun vanhemmilleni kerromme vasta ensi viikolla, sillä emme näe heitä sitä ennen. Uutinen ei varmaankaan kuitenkaan ole niin suuri heille, sillä onhan heillä jo kokemusta kahden lapsenlapsen verran.

Maanantaina oli sitten se ensimmäinen neuvolakäyntikin. Aikaa vierähti sellaiset 1,5 h ja oli oikein mukavaa, ettei ollut mikään kiire minnekään. Asiat käytiin rauhassa läpi. Täti oli erittäin mukava, joten toivotaan vain, että näin olisi uudessakin neuvolassa. Arvot olivat kohdallaan ja mukulan syke kuului jälleen hienosti (180 edelleen). Oli ensimmäinen kerta miehelle, kun sai kuulla mukulan ääniä - onhan se niin hienoa kuulla vahva jumputus ja samalla saada tietää, että kaikki on hyvin. Ultra-aika on vasta marraskuun lopulla, joten sinne asti joutuu odottelemaan, kunnes seuraavan kerran mukulan pääsee näkemään. Onneksi on noita viime viikkoisia kuvia, joita voi sillä välin tuijotella. <3

Mukula on nyt sitten virallisesti sikiö, eikä enää mikään alkio.

juuri + mukula 10+1

lauantai 29. syyskuuta 2007

tekosyitä

Meni aikataulutuksen kanssa hieman hommat solmuun. Nimittäin oli tarkoitus kertoa miehen perheelle eilen, koska sitten olisi hyvällä syyllä voinut välttää tämän päiväisten juhlien alkoholitarjoilun. Mies kuitenkin päätti viime hetkillä vaihtaa suunnitelmia ja eilinen vierailu anoppilaan ei sitten järjestynytkään. Tänään mies lähti matkalla ja saan edustaa juhlissa yksin, ja yksin en halua kertoa joten joudun sitten joko tyhjentämään boolilasini pusikkoon tai tiukasti pitäytymään 'ajan yöksi kotiin'-tarinassani. Vaikeaa tämä viinalta välttyminen. Viimeksi anoppilassa käydessämme (alkuviikosta), kaatelin salaa tarjotun viinin vessan lavuaariin ja pihalle. :-) Ulkona oli pimeää, joten toivottavasti päivänvalossa ei nurmella näy kummallisia punaisia läiskiä.

Ylihuomenna ensimmäinen neuvola. Toivottavasti ei ole liian mukavaa, sillä näyttäisi vähän siltä, että meillä on pikapuolin muutto tulossa. Ja eikös se tarkoita neuvolan vaihtoa, vaikka saman kunnan sisällä muutetaankin.

keskiviikko 26. syyskuuta 2007

meidän mukula

Tässä se nyt on, meidän pikku mukula. Raajoja oli neljä, sydän sykki vahvasti (180) ja pituus vastasi raskausviikkoja. Pikkuinen jopa heilutteli pientä kättänsä. Nyt voi taas ainakin vähän huokaista helpotuksesta, sillä jotain siellä masussa on ja kaikki näyttäisi olevan hyvin.

juuri + mukula 9+1

tiistai 25. syyskuuta 2007

ultraan

Varasin tänään ajan yksityiselle puolelle ultraan. Ajan sain jo huomiselle, mikä sinänsä harmittaa hieman, sillä mies lähtee työmatkalle, eikä siis pääse mukaan. Täti kuitekin lupasi, että saan kuvia mukaan ja ilmeisesti jonkinmoisen cd-levynkin (kun kerran voi sitten kotikoneelta katsella), että on jotain todistusaineistoa miehellekin näytettäväksi. Toivottavasti nyt vain kaikki on hyvin.

Harmittaa kun kunnallinen terveydenhoito ei täällä tarjoa kuin yhden ultran (rakenne). Pitää siis itse kustantaa tuo, jos haluaa tarkistaa tilanteen jo näin varhaisvaiheessa. Ja sentään ihan naapurikunnissa on ultria tarjolla jopa kolmin kappalein. Onneksi tuo, johon olen menossa, maksaa vain 40 e. Mutta rahaa sekin on, ja mielestäni ei ole kansalaisten tasa-arvoista kohtelua erilainen käytäntö kuntien sisällä (vai onko se isoa kaupunkia ympäröivien pienten kuntien tapa kalastella uusia asukkaita tässä elämänvaiheessa)?? Onneksi tilanne tulee parin vuoden sisällä muuttumaan, kun useammat ultraukset tulevat pakollisiksi kaikille kunnille ihan lain myötä. Ehkä sitten seuraavan vaavin kanssa.. jos vielä täällä silloin asustelemme. :-)

Tänään on tasan 9+0 täynnä!

torstai 20. syyskuuta 2007

koti rakas koti

Matkalla oli kivaa, mutta on se vain aina niin ihanaa tulla kotiin! Ja ääkkösetkin taas toimivat, joten saa kunnolla kirjoittaa.

Huomasin ensimmäiseksi hämmästyksekseni, että sivupalkissa oleva tickeri on ottanut pienen loikkauksen viikoissa. Sen mukaan elellään jo viikkoa 10, vaikka kasihan se vasta oikeasti on menossa. Pitää kotvasen seurailla tilannetta ja jos ei korjaannu niin poistaa sitten koko kuvake. Harmi vain, kun oli muuten niin kiva. Onko muilla, jotka käyttävät tuota, ollut samanlaisia ongelmia?

Mutta sitten asiaan. On ollut jännää huomata, miten olo ei viime aikoina ole tuntunut niiin raskaana olevalta. Ensimmäiset viikot tarkkaili jokaista pientä nipistystä mahassa, väsymystä, pissalla käyntien tiheyttä jne. Nyt kun ajatukset ovat etenkin tuon matkan takia olleet hieman muualla, on olo tuntunut melkolailla normaalilta. :-) Nälkä kyllä tuntuu vaivaavan useammin ja siinä missä ennen saatoin sietää pientä mahan kurnintaa jonkin aikaa, pitää nyt heti saada ruokaa masuun, sillä verensokerin taso taitaa ainakin minulla vaikuttaa pahanolon tunteeseen.

Ja noista edellisessä kirjoituksessani mainitsemistani greipeistä: eräs kommentoija antoi vinkkejä, että greipinhimo saattaisi tarkoittaa tyttöä. :-) t vs. p 1-0. Onko muilla vastaavia kokemuksia. Niin, ja kumpaa sukupuolta se merkkasikaan, jos ei ollut pahoinvointia raskauden aikana (tai ihan lievää vaan). *koputtaa puuta, että pysyisikin poissa*

torstai 13. syyskuuta 2007

hengissa ollaan

Terveisia matkalta. Ei ole pahemmin ollut aikaa nettailla, silla muuta tekemista on piisannut. Hyva vahan saada ajatuksia pois tuosta oman navan ymparistosta. Viela muutama paiva matkaa jaljella ja ensi viikon puolessa valissa suuntaamme takaisin Suomea kohden, viivymme Lontoossa viela yhden yon.

Luulen, etta pahoinvointia alkaa pikku hiljaa ilmaantua. Muutaman kerran paivassa tulee sellainen etova huono olo, joka menee yleensa ohi silla, etta syo jotain. Vaikka suoranaisesti ei ole oksettanut, olo on valilla ollut hieman kurja - vahan kuin hienoisessa kankkusessa olisi. Ei kivaa. Lisaksi on iskenyt himo greippeihin. Syon paivassa pari kolme greippia, lisaksi maistuu happamat juomat ja karkit. Mitahan se tama mahtaa olla. Hampaat ei varmasti ainakaan tykkaa. :-)

Ruokien kanssa en ole jaksanut / pystynyt muuten niin tarkkana olemaan. Pakkohan se on ihmisen jotain syoda. Juustoa (feta) olen kyennyt valttelemaan, mutta salaattia on kylla tullut syotya senkin edesta.

Teltassa telttapatjalla mahallaan nukkuminen ei oikein ota onnistuakseen. Taytyy menna ties minkalaiseen polvi-kylkiasentoon, ettei maha ja rinnat ole litistyksissa maahan. Muuten kaikki hyvin.

lauantai 1. syyskuuta 2007

jänskättää

Nyt on hieman jo perhosiakin mahanpohjassa. Ylihuomenna nimittäin suuntaamme kohti etelä-Eurooppaa, missä oletettavasti on vielä hieman kesäisemmät ilmat kuin täällä. Mutta itse matka ei minua niinkään jännitä, vaan tämä vatsassani oleva pikkuinen salamatkustaja ja sen ensimmäinen ulkomaanmatka. Tuntuu tyhmältä kirjoittaa näistä asioista, kun haluaisin suhtautua tilanteeseen rennosti ja ottaa tapahtumat vastaan vasta sitten kun ne kohdalle osuvat - jos edes osuvat. Mutta väistämättä kaikenlaisia uhkakuvia leijuu mielessä. Mitä jos alkio ei ole kiinnittynyt vatsassani oikeaa paikkaan ja ongelmat alkavat juuri kun olemme matkalla. Löydänkö sairaalaan, saanko pätevää hoitoa jne. Ja entä jos raskauspahoinvointi alkaa juuri näiden kahden tulevan viikon aikana. Toistaiseksi ei ole kyllä ollut minkäänlaisia merkkejä huonosta olosta. Pidetään sormet ja varpaat ristissä, että tilanne jatkuu samanlaisena. Niin ja saanko ties minkä listeriakupparipulin matkalla kun ilmeisesti ripulilääkkeenkään käyttöä ei suositella. Uskallanko syödä mitään koko matkalla, otanko eväät mukaan kotoa.

Näköjään vainoharhainen puoleni on nostamassa päätään. Aiemmin, kun on matkoilla ollut vastuussa enimmäkseen itsestään, ei ole tarvinut jokaista tekoaan ja suupalaansa niin miettiä. Tuleeko tästä lapsesta täysin hysteerinen ja sekopäinen, jos minä alan kehittyä tähän suuntaan.

Yritän unohtaa nämä ajatukset tänne ja nauttia matkasta.. joka voi muuten olla pitkiin aikoihin minun ja mieheni viimeinen kahdenkeskinen matka. :-)

juuri + mukula 5+4

keskiviikko 29. elokuuta 2007

pikkuruinen suuri salaisuus

Emme ole kertoneet raskaudestani vielä yhdellekään tutulle, sukulaiselle tai ystävälle. Ainoat, jotka raskaudestani minun ja miehen lisäksi toistaiseksi tietävät, ovat YTHS:n ajanvaraustäti, terveydenhoitaja ja laborantti sekä neuvolan täti - ja heitähän ei lasketa. Emme ole tarkkaan päättäneet, kuinka kauan aiomme pitää tämän suuren salaisuutemme. Olemme kuitenkin ensi viikolla lähdössä parin viikon matkalle, joten ennen sitä emme ainakaan aio paljastuksia tehdä. Voi kuitenkin olla, että emme jaksa ihan siihen maagiseen 12 viikkoon asti odottaa. Jää nähtäväksi.

Ja vaikka emme kertoisikaan, en tiedä kuinka kauan onnistumme tilannetta salailemaan. Eilen kaverimme kävivät kylässä ja ottivat jääkaapista omatoimisesti ruokaa - jääkaapista, missä näkyvästi komeili tölkillinen alkoholitonta olutta. Lisäksi fetasalaattimme fetajuustot olivat yksinään eri kulhossa, sillä en suostunut syömään ulkomaalaista fetaa, vaikka pastöroitua olikin. Sangen epäilyttävää. Muutenkaan en ole ollut mikään lasiinsylkijä, joten olen kuskina ja minulla on antibioottikuuri -tekosyyt eivät pitkälle kanna. Olisi kuitenkin kivempaa kertoa ihmisille kuin se, että he itse oivaltavat.

Huomasin, että en enää pysty vetämään vatsaa sisään niin kuin aiemmin. Sillä tavalla, että kylkiluut näkyvät ja vatsa on kuopalla. Ei vain onnistu, jotain siellä siis jo on. Sikiö on vasta muutaman millimetrin mittainen, mutta kasvava kohtu vie enemmän tilaa. Ulospäin maha ei kuitenkaan vielä pömpötä. :-)

juuri + mukula 5+1

tiistai 28. elokuuta 2007

ja väsyttää

Armoton väsymys vaivaa koko ajan. 3-4 tunnin päiväunet iltapäivällä tuovat vain hetkellisen helpotuksen, illalla väsyttää taas. Normaalissa olotilassa noin pitkät päivänokoset otettuaan sai heittää hyvästit aikaiselle nukkumaanmenolle tai sitten pyöriskellä unetta sängyssä. Nyt kun yhdentoista aikaan sänkyyn kipuaa, ei ole minkäänlaisia ongelmia saada unen päästä kiinni. Vaikutusta lienee jonkin verran myös sillä, että olen runsaasti vähentänyt teen juontia - etenkin ilta-aikaan. Kahvi puolestaan ei ole koskaan maistunut minulle.

Yritän siis nukkua niin paljon kuin mahdollista. Välillä kyllä tuntuu, ettei muuta tule tehtyäkään. Saa nähdä miten ensi maanantaina alkavalla kahden viikon lomamatkalla väsyttää ja kuinka monet nähtävyydet menee sivu kiinnipainuneiden silmien.

Tuli muuten viisi viikkoa täyteen ( 1/8 eli 12,5 % raskausajasta jo mennyt). Seuraavaksi siis alamme odotella raskausoirelistaan pahoinvointia, joka usein alkaa kuudennella viikolla. Täytynee varata matkalle jonkinlaisia pusseja mukaan. :-)

juuri + mukula 5+0

maanantai 27. elokuuta 2007

pissattaa

Tänään kotona tehtyjen raskaustestien tulokset varmistettiin virallisesti vielä laboratoriossa. Toimitin aamulla pissanäytteen labraan ja iltapäivällä sain puhelun, jossa todettiin, että "tässä nyt ei ole mitään epäselvää, positiivista tulosta näyttää." Nyt voi siis lopullisesti heittää pois epäilykset viallisista testeistä ja väärin suoritetuista testauksista ja keskittyä siihen olennaiseen eli raskaana olemiseen ja masun kasvattamiseen.

Viime yö ja tämä aamu olivat muuten melko tuskallisia tuon edellä mainitun laboratoriokäynnin johdosta. Säännöthän ovat seuraavat: a) labraan toimitetaan aamuvirtsa, b) näyte toimitetaan virtsarakossa, ei purkissa ja c) näytteen voi toimittaan välillä 7:30-10:30. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta ei paljon naurata siinä vaiheessa, kun herää yöllä ensimmäisen kerran klo. 2:30 armottomaan vessahätään. Vielä viisi tuntia pitäisi sinnitellä.. Toivotonta, ja varsinkin kun tilanne tästä vain pahenee. Päätän suorittaa tyhjennyksen ja luottaa siihen, että seuraavan viiden tunnin aikana kerätty virtsa on aivan yhtä toimivaa.

Seuraava herätys hieman kuuden jälkeen. Ei jumanskuikka, eikö se kello vieläkään ole puoli kahdeksan. Ja jälleen armoton vessahätä. Sinnittelen sängyssä puolisen tuntia, sitten päätän, että pystyasennossa on helpompaa. Onhan se hieman, mutta ei tarpeeksi. Päätän suorittaa osittaisen tyhjennyksen. Tuskin ne kuitenkaan litratolkulla sitä pissaa siellä laboratoriossakaan tarvitsevat. :-) Hieman helpottaa.

Viimeinkin laboratoriossa, missä laboranteilla ei tunnu olevan mikään suurempi kiire. Lopulta kuitenkin pääsen vessaan luovuttamaan näytteeni. Mahtava tunne! Kiire on niin kova, että huomaan vasta pöntöllä istuessani seinällä olevat ohjeet alapesun suorittamisesta ennen näytteen antamista. Aivan sama, ei tässä kuitenkaan mitään bakteeripitoisuuksia tutkita.

Tuo jatkuva vessahätä tuntuu muutenkin olevan raskausoirelistallani melko korkealla. Luulin, että tilanne on pahenee vasta sitten kun maha kasvaa ja painaa virtsarakkoa. Jos minun täytyy jo nyt rampata vessassa tunnin-kahden välein niin mikä tilanne on loppumetreillä. Pitänee varmaan muuttaa vessaan nukkumaan. Katetri ois myös kiva. :-D

juuri + mukula 4+6

perjantai 24. elokuuta 2007

Kaksi viivaa

Tämä tarina alkaa siitä, kun viime maanantaina raskaustesti näytti kahta viivaa. Yksi viiva = ei raskaana, kaksi viivaa = raskaana. Ensimmäisen testin viiva oli vielä melko hailakka, mutta torstainen uusintatesti näytti jo paljon vahvempaa viivaa. Uskottavahan se kai on, meille on tulossa vauva.