housut ostin

Kävin shoppailemassa miehelle syntymäpäivälahjaa (=huomenna) ja samalla päätin viimeinkin rohkaista mieleni ja sovitella äitiysvaatteita. Muttamutta, mahani taitaa vielä olla liian pieni, sillä useimmat vaatteet istuivat huonosti päälle. Päädyin sitten ostamaan yhdet pöksyt, jotka ovat vielä aivan liian löysät. Mutta toivotaan nyt, että tuo maha tuosta vielä kasvaa. Onpahan sitten ainakin keväälle yhdet housut odottelemassa. Jotenkin ei tunnu järkevältä ostaa sellaisia housuja, jotka nyt on sopivat, kun omatkin mahtuu vielä päälle. Käy sitten vain turhan nopeasti pieniksi, jos nyt hötkyilee uusien kanssa.

Pikkujouluvaatteetkin on oma lukunsa sinänsä. Jotain kai sinnekin pitäisi päälle pistää. Niihinkään vaatteisiin ei viitsisi kovin paljon rahaa sijoittaa, sillä taitaa jäädä hyvin vähäiselle käytölle. Ajattelin venyttää ostopäätöstä mahdollisimman pitkälle ja katsoa, josko silloin vielä normivaatteet jotenkuten asettuisivat päälle. Voihan kärsä. :-/

nettipimento

Muuton seurauksena iski sitten nettipimento, joten en ole tännekään päässyt päivittelemään. Nyt olen siskon luona lapsenvahtina ja hyökkäsin heti koneen kimppuun. :-)

Eilen oli siis se rakenneultra. Kaikki näytti olevan hyvin, vaikka itse en nyt pahemmin niistä kuvista kaikkea ymmärtänytkään. Mutta luotetaan ultraajaan. :-) Siskoni ihmetteli, kun olimme saaneet mukaan vain yhden kuvan. He olivat kuulemma saanet kokonaisen nivaskan (mutta olivatkin käyneet keskussairaalassa ultrassa). :-/ Muutenkin hieman ihmetyttää vaihtelevat käytännöt, sillä emme saaneet esim. mitään arviota pituudesta. Olihan siihen neuvolakorttiin merkitty mystiset Lm ja Rm, jotka äsken netin suosiollisella avustuksella selvitin laki- ja reisimitaksi. Myös sukupuolesta unohdettiin udella mitään. Säilyköön siis yllätyksenä loppuun asti. Pääasia, että sikiön mitat vastasivat viikkoja, ja muutenkin kaikki oli kunnossa. Hienoa Mukula!!

Soitin nyt sitten sinne uuteen neuvolaankin. Seuraavan ajan sain TAMMIKUULLE! Eli yli kuukauden saa odotella seuraavaa kertaa. Laskeskelin tuossa, että se maaginen 154 päivän raja on silloin jo ylittynyt. Ihan ymmärrettäväähän se on, kun tuo joulukin pukkaa tuohon väliin, mutta vähän turhan pitkä aika mielestäni.

Hirveä väsymyskin vaivaa koko ajan. Ei auta vaikka nukkuu kunnon yöunet ja sitten vielä päiväunetkin siihen päälle. Aikaiseksi ei saa yhtään mitään, kun on koko ajan niin nuutunut olo. Aina vähän touhuaa jotain ja sitten pitääkin jo levähtää. Ei edisty remontti näillä voimilla! Väsymys ja saamattomuus saavat sitten aikaan jonkinlaista masentunutta olotilaa.. ja kai siihen vaikuttaa tämä muuton jälkeinen olotilakin. Onkohan sellaista olemassa kuin synnytystä edeltävä masennus. :-/ Noh, ehkä se tästä, kun elämä taas hieman asettuu uomiinsa. Pitäisi vain saada hommia eteenpäinkin!

Saatiin tänään uusi pyykkikone. Oli se hiljainen - ainakin pesuvaiheessa. Linkousta en vielä päässyt kokeilemaan, kun pyöritin ensimmäisen koneellisen tyhjänä ja laskin vain vedet pois. Otettiin sellainen edestätäytettävä malli, sillä ajattelin siitä Mukulalle hoitopöytää. Monet ovat sanoneet oikean hoitotason/-pöydän jääneen ihan käyttämättömäksi, joten tuolla ajateltiin nyt pärjätä.

Maha on alkanut pullahtaa ulospäin oikein kunnolla. Varsinkin aamulla on omituista, kun alavatsalla on sellainen kova pallura, joka äkkiä loppuu siinä navan yläpuolella, ja siihen melkein sitten tulee kuoppa. En tiedä, mitä yöllä tapahtuu, mutta jotenkin eri kohtaan muljahtaa tuo maha. Iltaa myöten valuu sitten selvästikin alaspäin, sillä housut alkavat puristaa näin iltasella. :-) En ole vieläkään saanut äitiyshousuja hankituksi. Olen pärjännyt tällaisilla melko löysillä housuilla. Saa nähdä, miten viikonloppuna käy, kun pitäisi taas töihin farkut tms. pistää jalkaan. :-) Tuleekohan aamulla hätä käteen, kun ei pöksyt mahdu. Ei vain millään ole energiaa lähteä kauppoja kiertelemään ja vaatteita sovittelemaan. huoh!

Juuri + Mukula 18+1

huoh

Ei sitten mennyt ihan kivuttomasti tuo neuvolan vaihto. En tiedä miten muualla, mutta täällä ainakin on sellainen systeemi, että neuvolaan voi soittaa aikavälillä 12-13. Aloittelin sitten siinä 12 jälkeen. Varattua! Jatkoin soittamista noin 10 minuttiia. Ei mitään. Noin 10 min. tauko. jnejne. Ja kaikkein ärsyttävintä oli se, että kun kohde tuuttaa varattua niin yhteys katkeaa (en tiedä onko kännykkäni ominaisuus vai mistä johtuu), joten ei voi jäädä langoille roikkumaan ja odottelemaan vuoroaan, vaan pitää aina uudelleen kaivella luettelosta 'neuvola' ja painaa vihreää luuria. Siis uudestaan ja uudestaan.

Näin jatkoin siis siihen asti, kunnes tajusin, että onhan minulla lankapuhelinkin käytössäni. Yliopistolla työhuoneessani on nimittäin puhelin, jota en kylläkään koskaan käytä, koska sillä voi soittaa ainoastaan paikallispuheluita. Mutta tämähän on sellainen! Ei muuta kuin luuri käteen ja soittamaan. Kai sitä nostalgista tuut-tuut-tuut -ääntä kuuntelin ainakin 10 minuttia, kunnes lopulta noin 3 minuuttia vaille yksi pääsin läpi. Mahtavaa!

Mutta vielä mitä. Ilmeisesti neuvolassa on kovin kiireistä sillä seuraavaa aikaa ei herunut. Menin nimittäin pöljyyksissäni paljastamaan, että minulla on ensi tiistaina rakenneultra, johon täti totesi, että soittele sen jälkeen uudelleen, että tiedetään vastaako laskettuja viikkoja. En minä tiedä, mitä sillä on minkään kanssa tekemistä ja tähän asti on vastannut hyvin, ja hedelmöitysajankohtakin on melkolailla varma, joten jos ei vastaan laskettuja viikkoja niin sittenhän se vain tarkoittaa, että jokin on vialla. Käsittääkseni?? Mutta nyt siis odotellaan tiistaita ja sitten aloitetaan soitteluruljanssi uudelleen. Seuraava neuvola-aika voi mennä pitkästi joulukuun lopulle, ellei jopa tammikuun puolelle, 'kun on nämä joulupyhätkin tässä välissä'.

Että näin täällä! Murr!

kuulumisia

Neuvolassa kaikki hyvin. Näytteet puhtaat, ei ollut sitä HIV:iä eikä kuppaakaan. :-) Paino hieman pudonnut edellisestä mittauksesta, mutta nyt oli päällä kevyempi vaatetus sekä aamuinen lähtökiire, jossa aamupala jäi hyvin vähäiseksi. Hemoglobiini oli ihan pikkasen pudonnut, mutta oli 129 edelleen. Eli näillä mennään.

Ja sitten se tärkein eli VAUH-VAUH-VAUH, kuului masusta tahdilla 145. Hyvin kuulosti kaikki olevan ja mukula viuhtoi dopplerin alta karkuun minkä kerkisi. Pikkuisen aamu-unia kun häirittiin näin törkeästi. :-)

Tämä oli sitten minun viimeinen käyntini tässä neuvolassa. :-( Ensi viikonloppuna on muutto, jonka seurauksena myös neuvola vaihtuu. Harmittaa kyllä, sillä neuvolantäti on ollut mukava ja muutenkin inhaa vaihtaa paikkaa kesken. Pitää tänään yrittää soitella tuonne uuteen neuvolaan ja varata aikaa. Menee muutenkin ikävästi tuonne joulun tienoille, joten saa nähdä mille päivälle aika napsahtaa.

Ensi viikon tiistaina on sitten ultra. Se kyllä jännittää (ja odotuttaa) jo kovasti. Toivottavasti sielläkin on kaikki hyvin. Mutta nyt vielä muuttolaatikoiden pariin. Alkaa kohta jo muuten tulla kiire.

juuri + mukula 17+0

iltaa vaan

Ei ole mahasta kuulunut oikein mitään. Toivottavasti kaikki on kuitenkin kunnossa siellä. Tiistaina on neuvolakäynti, joten pääsee taas kuuntelemaan hurjasti takovaa sydäntä. Onhan siitä jo aikakin. En ole raaskinut itselle doppleria ostaa, mutta olisihan se aina kiva illalla kuunnella, että kaikki on hyvin. Mies yritti vessapaperirullan hylsyn avulla kuunnella, mutta eihän sieltä mitään kuulunut. Jatketaan kokeiluja huomenna, kun mies palaa lähes viikon mittaiselta työmatkalta. :-)

Piti käydä vähän tuhlailemassa peipivaatteisiin, kun eräs toinen vauvablogittaja oli sellaisia ostanut ja laittanut kuvankin sivulleen. Olivat niin kertakaikkisen ihania. Olisi pitänyt samalla ostaa itsellekin rintsikat - isommat!!! Mutta aika loppui kesken, kun juutuin vauvanvaateosastolle ja sitten olikin jo kiire vahtimaan siskonlasta. :-) Mutta tosiaan, rintsikoista tuntuu tila loppuvan kesken. Huhhuh! Juuri ja juuri vielä riittää, mutta mietin, että kauanko tämä kasvuvaihe mahtaa jatkua ja että pitääkö ostaa kerralla reilusti isommat. :-)

Rintsikoiden ostaminen on kyllä yksi inhokkipuuhiani. Varsinkin jos erehtyy menemään yksin shoppailemaan ja vielä kaiken lisäksi näin talviaikaan. Hommahan etenee niin, että ensin pitää löytää ne edes vähänkään kivan näköiset rintsikat. Sitten jonotetaan koppiin, missä riivitään monta kerrosta vaatetusta pois. Seuraavaksi voikin ihastella kalpeaa nahkaansa kopin julmassa valaistuksessa (ja kainalokarvatkin olisi voinut ajaa). Niin ja tietenkin ne koppiin mukaan ottamasi rintsikat ovat väärää kokoa, kun et kotona muistanut tarkistaa käyttämääsi kokoa. Tässä vaiheessa shoppailuassistentti olisi kullan arvoinen, mutta kun on kuitenkin erehtynyt lähtemään yksin yritykselle niin saa joko kiskoa ne vaatekerrokset takaisin niskaan, taistella sovittamiesi rintsikoiden kanssa, kun niitä ei millään saa takaisin henkareille, ja sitten aloittaa homma alusta. Tai toinen vaihtoehto on tuskastuneena luovuttaa jo tässä vaiheessa ja päättää tulla kokeilemaan onnea uudestaan ensi viikolla. Jolloin yleensä sama kuvio jälleen toistuu. Niin, että olisin ihan mielelläni voinut pitää vanhan kokoni ja vanhat rintsikkani - ne jotka tähän asti ovat olleet oikein hyvät! Mutta kaikkeahan ei voi saada. :-)

juuri + mukula 16+6

aijai

Pieniä poksuja taas mahassa. Kuuluisiko niiden vaihtaa paikkaa välillä, kun tuntui eilen ja tänään taas samassa paikassa, oikealla alhaalla. Eikös peipi ole vielä niin pieni, että sen pitäisi mahtua kääntymään helposti ja potkiskella siis eri paikkoja. Mitähän tämä on.. :-D (äsken tuntui kolme ihan peräkkäin ja rytmissä, poks - poks - poks)

Vaivojakin on ilmaantunut raskauden myötä. Tai sanotaan ensinnä raskauden hyviä puolia ja aletaan sitten vasta valittaa. Nimittäin hyvänä asiana on se, että vastustuskyky on tainnut parantua. Minulla ei nimittäin ole ollut flunssaa koko raskauden keston aikana (koputtaa puuta), vaikka ihan alkuvaiheessa miehellä oli kova flunssa ei se minuun tarttunut. Voikohan tämä liittyä raskauteen, vai onko vain käynyt hyvä tuuri.

Ja sitten niitä huonoja puolia. Olen kokeillut jo ummetusta, närästystä ja selkäsärkyä. Ostin eilen närästystabletteja. Taisi auttaa, kun ennen nukkumaanmenoa otin yhden. Pitäisi kai hieman karsia mausteista ruokaa ja happamia tuotteita. Mutta mitä sitä sitten syö?? Ummetus on parempaan suuntaa, kiitos vain kysymästä. Ja ei siitä sen enempää (ostin eilen pussillisen luumuja välttääkseni saman toistumasta). Ja sitten tämä selkäsärky. Alaselkää särkee niin penteleesti. Istuessa ei ole hyvä, maatessa ei ole hyvä. Ainoastaan kävellessä on hyvä, mutta eihän sitä jatkuvasti voi kävelläkään. Varsinkin kun pitäisi saada koneen ääressä hommia tehtyä! Tilasin tukivyön, tullee ensi viikolla. Toivottavasti siitä on apua. Auttaako tähän mikään muu?!? Vähän myöhäistä nyt alkaa treenata selkä- ja vatsalihaksia, mutta jotain venyttelyä voisi kokeilla. Onko hyviä vinkkejä?

Mutta nyt nukkumaan, pitää opettaa mukulalle edes jonkinlaista rytmiä.

ps: miksi muuten poksut tuntuvat vasta näin illalla?

oliko se

Eilen illalla olin suihkussa ja istuin kyykyssä lattialla. Tunsin jotain mahassa, ihan kuin pienen pieniä poksahduksia, kuplia. Oliko nämä nyt niitä ensimmäisiä potkuja, vai ilmavaivojako vain. :-)

juuri + mukula 16+1

huh heijaa

Onpas pitkä aika vierähtänyt edellisestä päivityksestä. Uuden kämpän remontti on työllistänyt melko runsaasti. Tilanne on tällä hetkellä sellainen, että keittiö ja makuuhuone on maalattu ja tapetoitu. Molemmista kuitenkin puuttuu lattialistat ja pattereiden maalaus. Patterimaali = metallimaali = haisumaali -> ei saa käyttää tässä mielen ja ruumiin tilassa, joten pitää jättää se homma jollekin muulle. Olisi myös hyvä saada nämä haisulimaalit maalattua ennen muuttoa, joka on aikalailla kahden viikon päästä. Mies lähtee ylihuomenna lähes viikon kestävälle työmatkalle. Hommat seisoo? Jollei sitten anoppi tule hätiin, kuten lupaili. Mutta miten minä selviän, kun en voi olla edes vahtimassa työn jälkeä. Argh!

Olo on ollut melkolailla hyvä. Väsymys on ehkä hieman vähentynyt. Ja kiellettyjen/välteltävien asioiden listaan tuli uusi lisäys. Kävimme nimittäin oliko se nyt perjantaina syömässä intialaista ruokaa. Oli hyvää ja niin edelleen, mutta illalla oli huono olo, jonka luulen olleen närästystä. Ja sitten tuli ruoat ulos samaa reittiä, jota olivat menneetkin ja olo helpotti. Se oli toistaiseksi ainoa isompi ykä, pieniähän on tullut lähes säännöllisesti. :-) En tiedä oliko itse ruoassa sitten jotain vikaa, mutta mies ei ainakaan antanut ylen. Mutta nyt pitää siis muistaa vältellä intialaista jonkin aikaa.