Masussani asustelee varsinainen potkiskelija. Mieskin jo tunsi muksaukset mahan päältä. Varsinkin autossa Mukula innostuu sätkimään oikein kunnolla. En tiedä, enteileekö tuo sitten matkustelemista inhoavaa vaavia vai intoutuuko sätkimään vain lähellä olevien kaiuttimien suoltamasta musiikista (ei me kyllä mitenkään isolla kuunnella, ja onhan kotonakin musiikkia lähes aina päällä). Olemme mieheni kanssa pieninä olleet - ja itse asiassa olemme edelleen - varsinaisia autossa koisaajia. Ei tarvinut kuin auto startata niin minä olin jo unessa. Tämä ominaisuus voisi mielihyvin periytyä Mukulallekin. :-)
Väsymys vaivaa edelleen. Osiltaan vaikuttaa nyt sekin, että en saa öisin kunnolla nukuttua. Herään nykyään joka yö ja valvon noin tunnin verran ennen kuin uni jälleen tulee. Selkä on kipeä ja mukavaa asentoa ei tunnu löytyvän. Olen tottunut nukkumaan mahallani, nyt se ei enää ota onnistuakseen. Tai korkeintaan hankalassa puolittaisessa kyliasennossa, joka varmistaa sen, että selkä on tuhannella mutkalla ja kipeytyy. Pitäisi kokeilla kai ylimääräisiä tyynyjä vartaloa tukemaan.
Muuten kaikki hyvin.
Juuri + Mukula 19+0
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Onnea, tasan 19 raskausviikkoa täynnä! Ja ihana potkuri! :) Et usko, kuinka malttamattomaksi olen noiden potkujen kuulostelussa tullut! Eikä mitään, ei vahingossakaan. Rv 18+3 menossa täällä.
Onko sulla istukka huonolla sijainnilla noiden potkujen tuntemisen kannalta? Mulla on istukka takana, joten varmaan edesauttaa noita potkujen tuntemisia. Kyllä ne sullakin vielä tulee. Ja sitten se on sitä päivittäistä potkimista. :-9
Hauska kuulla, että teilläkin on potkiskelija tulossa. Täälläkin on sellainen möyrijä ja potkija että. Erityisesti tuo autossa tai ratikassa potkiskelu on niin tutun kuuloista!
Vaikka välillä potkiskelu alkaa häiritä, kun yrittää vaikka nukkua, niin kyllä potkiskelu myös rauhoittaa omaa mieltä. Tämän sain kokea, kun kaaduin kunnolla viikonloppuna mustaan jäähän selälleni. Onneksi pian alkoivat riehuvat potkut tuntua samanlaisena kuin ennenkin ja ovat jatkuneet samaan tahtiin koko ajan. Ei ole tarvinut enempää pelästyä, että onkohan kaikki kunnossa.
tosiaan, alkaa kyllä heti huolestuttaa, jos vähään aikaan ei potkuja kuulu. Pari kertaa olen rummuttanut masua sormilla ja yrittänyt saada Mukulan reagoimaan. Mies sanoo, että saan vauvasta näin hermoheikon. :-) ?? Mahtaakohan pitää paikkansa.
Lähetä kommentti