7 viikkoa

Kuunsäde täyttä tänään seitsemän viikkoa. Ei voi ymmärtää, mihin tuo aika on niin nopeasti hurahtanut. Kohta siitä tulee 7 kuukautta ja sitten jo pian 7 vuotta. Ja minä olen yrittänyt nauttia jokaisesta vauva-ajan päivästä 'kun se aika menee niin nopeasti'. Mutta ei nauttiminenkaan ajan kulua pysty mitenkään hidastamaan.

Meillä on myös pieni vaateongelma. Suurin osa ystävistä ja tuttavista on sisäistänyt sen, että vauvalle ei kannata tuoda lahjaksi niitä pienimpiä 50 cm vaatteita ja ovatkin sitten ostaneet kokoa 56-62. Eli nyt kun Kuunsäde on saavuttanut tuon koon, on meille kasaantunut sellainen vaatepommi, että ei taideta millään saada niitä kaikkia edes yhtä kertaa päälle ennen kuin ovat jo jääneet pieniksi. Olen myös huomannut, että vaikka se äitiyspakkaus kiva onkin, en taida (ehkä) sitä seuraavalle lapselle (jos sellainen joskus saadaan) ottaa. Syitä on mm. se, että silloin meillä on jo tästä ensimmäisestä pakkauksesta saadut lämpömittarit, kynsisakset yms. ja se, että lähes kaikki äp:n vaatteet ovat niin tylsiä, että ne tahtovat jäädä käyttämättä. Eniten käyttöä on tähän mennessä ollut puolipotkareilla (joita en muualta ole ostanut yksiäkään), harsoilla (jotka ovat hyvän kokoisia ja neliömallisia vaippaharsoiksi), välikausihaalarilla (joka oli kyllä liian iso, mutta muutaman kerran käytössä toukokuussa) ja se lämpömittari. Myöhemmin varmaankin tulee käyttöä juuri noille haalareille ja myssyille.

Äitiyspakkausta voisi uudistaa esim. niin, että tuotteet arvoteltaisiin ja annettaisiin joku summa, jolla voisi sitten kerätä oman pakkauksensa (ainakin joidenkin tuotteiden kohdalta); ottaa vaikka koko summalla noita harsoja tms. Monilta olen kuullut, että heillä on esim. haalarit, jotka ovat varmasti aika hinnakkaita, jääneet kokonaan käyttämättä, kun vauva on syntynyt syksyllä-talvella, jolloin haalari on vielä liian iso ja seuraavana talvena onkin jo pieni.

Mutta nyt Kuunsäteestäkin vielä jotain. Oltiin viime viikonloppuna ensimmäistä kertaa minun vanhempien luona käymässä. Matkaa sinne tulee pikkasen vajaa 200 km eli on pisin reissu, minkä Kuunsäde on tähän mennessä masun ulkopuolella tehnyt. Matka meni hyvin, vaikka lähtö hieman viivästyikin, sillä Kuunsäde pulautti valtavan lätäkön vaatteille (minun sekä omillensa) ja sohvalle. Koko automatkan Kuunsäde nukkui kiltisti ja minua huolestutti, että bensa loppuu, koska tankkauspysähdys olisi luultavasti keskeyttänyt unet. Riitti kuitenkin, sekä bensa että uni.

Mummolassa oltiin kaksi yötä, joista ensimmäinen meni ainakin minun osaltani hieman huonosti, sillä nukuttiin huonolla patjalla, jossa minä vajosin patjojen väliseen kuoppaan. Toinen yö olikin jo sitten paljon parempi, kun vaihdettiin sänkyä. Takaisin päästiin vanhempieni kyydityksellä ja jälleen Kuunsäde nukkui koko matkan. Eli autossa uni maistuu.

Mutta maistuu se uni muutenkin. Toissa yönä koisittiin 13 tuntia ja viime yönäkin jotain 12 h. Toki Kuunsäde tankkaa välillä, mutta ei taida itse herätä edes noihin tankkauksiin, sillä minä puoliunessa työnnän sille tissin suuhun, kun alkaa kuulua nälkää ennakoivaa puhinaa ja ähinää. Kuunsäteen unet siis jatkuvat keskeytyksettä ja minunkin lähestulkoon. Ja taisipa ensimmäinen tankkaus olla viime yönä vasta viiden aikaan, joten kunnollisia unipätkiä kertyy kyllä meille kaikille, mistä on aamulla seurauksena hyväntuuliset vanhemmat ja ilosesti hymyilevä ja jokelteleva Kuunsäde.

Jokeltelua on tosiaan ollut jo useampi viikko - ainakin jostain viikon 4 paikkeilta. Kuunsäteen lempi'sana' on ÄY-ÄY, josta me vielä kyllä 'äiti' muokataan, vaikka iskä yrittääkin kovasti 'isiä' opettaa. Lelutkin on alkaneet jo hieman kiinnostaa. Ykkösenä on tällä hetkellä sängyn päällä roikkuva soiva ja pyörivä mobile, joka saa Kuunsäteen viihtymään kotvasen omassa sängyssäänkin. Eipähän jää aivan kokonaan käyttämättä sekään peti. :-)