jänskättää

Nyt on hieman jo perhosiakin mahanpohjassa. Ylihuomenna nimittäin suuntaamme kohti etelä-Eurooppaa, missä oletettavasti on vielä hieman kesäisemmät ilmat kuin täällä. Mutta itse matka ei minua niinkään jännitä, vaan tämä vatsassani oleva pikkuinen salamatkustaja ja sen ensimmäinen ulkomaanmatka. Tuntuu tyhmältä kirjoittaa näistä asioista, kun haluaisin suhtautua tilanteeseen rennosti ja ottaa tapahtumat vastaan vasta sitten kun ne kohdalle osuvat - jos edes osuvat. Mutta väistämättä kaikenlaisia uhkakuvia leijuu mielessä. Mitä jos alkio ei ole kiinnittynyt vatsassani oikeaa paikkaan ja ongelmat alkavat juuri kun olemme matkalla. Löydänkö sairaalaan, saanko pätevää hoitoa jne. Ja entä jos raskauspahoinvointi alkaa juuri näiden kahden tulevan viikon aikana. Toistaiseksi ei ole kyllä ollut minkäänlaisia merkkejä huonosta olosta. Pidetään sormet ja varpaat ristissä, että tilanne jatkuu samanlaisena. Niin ja saanko ties minkä listeriakupparipulin matkalla kun ilmeisesti ripulilääkkeenkään käyttöä ei suositella. Uskallanko syödä mitään koko matkalla, otanko eväät mukaan kotoa.

Näköjään vainoharhainen puoleni on nostamassa päätään. Aiemmin, kun on matkoilla ollut vastuussa enimmäkseen itsestään, ei ole tarvinut jokaista tekoaan ja suupalaansa niin miettiä. Tuleeko tästä lapsesta täysin hysteerinen ja sekopäinen, jos minä alan kehittyä tähän suuntaan.

Yritän unohtaa nämä ajatukset tänne ja nauttia matkasta.. joka voi muuten olla pitkiin aikoihin minun ja mieheni viimeinen kahdenkeskinen matka. :-)

juuri + mukula 5+4