Minunkin vanhemmilleni on sitten kerrottu, ja hehän olivat kovin iloisia, kun kuulivat kolmannen kerran tulevansa isovanhemmiksi. Uutinen ei kuitenkaan ollut niin shokeraava heille kuin miehen vanhemmille. :-)
Mies sitten kertoi samantien myös työkavereilleen ja siellä jo suunnitellaan oman päivähoitajan palkkaamista, kun vuoden sisään neljälle työntekijälle on tullut/tulee perheenlisäystä. Eikä välttämättä mikään huono idea. Tilastot ovat muuten tällä hetkellä: kaksi tyttöä syntynyt jo, yksi poika vielä mahassa marraskuuhun saakka, ja sitten tämä meidän Mukula, jonka sukupuolesta ei vielä ole tarkempaa tietoa, mutta toimitusaikahan oli siinä huhtikuun lopulla. Tasapainon vuoksi olisi kai pojan vuoro, mutta saa nähdä.
Mies on tuollainen lörppä, mutta minä sen sijaan en ole vieläkään uskaltanut kavereilleni kertoa. Jotenkin olen aina ajatellut kaikista asioista, että niillä on suurempi todennäköisyys mennä pieleen mitä enemmän asiasta kertoo ja leuhottaa. Mutta ei kai tätä voi ihan sinne huhtikuulle salailla - ellei sitten lukkiudu kotiin siihen saakka - joten pitää kai pikku hiljaa minunkin rohjeta. Toisaalta on myös niin ihanaa pitää oma pieni (=suuri) salaisuus ja myhäillä vaan, että minäpäs tiedän jotain mitä te muut ette.
Huomenna on muuten viimeinen päivä veriseerumimittauksen tekemiselle. Jää ehkä menemättä. En pysty ajattelemaan sitä tilannetta, että testi näyttäisi jotain ja pitäisi tehdä päätöksiä raskauden jatkamisesta/keskeyttämisestä. Otamme siis Mukulan vastaan sellaisena kuin tulee (toivomme kuitenkin suhteellisen hyviä unenlahjoja).
juuri + mukula 11 + 1
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Minäkin skippaan sen seerumijuttun. Ei sitä ole tosin tarjotukaan, mutten ole myöskään kysellyt sen perään.
Hyvin olette jaksaneet pitää salaisuutta, nostan hattua!! Se yksinkertaistaa kummasti asioita. Mä soitin äidilleni siltä istumalta kun viiva pärähti testiin ja kaikki läheisimmät kavereista siskoihin ja veljiin tiesi päivän säteellä. :D Meillä sitten tuo mies on ihan huomattavan paljon rauhallisempi kertomisen suhteen.. Olen kyllä tosi lörppäsuu. Mutta puolustuksekseni sanon vaan, että ajattelin että jos menee kesken, niin tietävätpähän sitten miksi olen surullinen. Onnea loppuraskaudelle!
Lähetä kommentti