Minua on vaivannut jonkin asteinen unettomuus ainakin jo joulusta alkaen. Muistan nimittäin tuolloin valitelleeni asiaa äidilleni. Alussa syynä oli levottomat jalat, jossain vaiheessa kipeä selkä ja välillä ei vain nukuttanut. Magnesiumia olen popsinut jo jonkin aikaa ja jalat eivät ole olleet enää niin levottamat. Silti välillä tuntuu, että mahastani on joku yhteys jalkojen hermoihin ja Mukula saa jalkani levottomiksi potkiskelemalla noita hermoja - olen kuin joku hiton puppet-nukke. :-)
Olen tässä jo jonkin aikaa nukkunut pikkuhuoneemme lattialla olevilla patjoilla. Patjat ovat jääneet sinne jonkun yövieraamme jäljiltä ja olen jossain vaiheessa yötä hiippaillut sinne nukkumaan. Syynä on se, että kallis futon-patjamme on ilmeisestikin aivan liian kova raskaana olevalle, kun taas noilla varmaan 30 vuotta vanhoilla rupusilla patjoilla pystyn nukkumaan jopa selälläni!!! Eilen sitten mies raahasi nuo patjat futonille minun puolelleni. Eli nukuin ! viime yön siis omassa sängyssä miehen vieressä. Minulla kuitenkin on sellainen parinkymmenen sentin korotus, joten ihan vieretysten nukkumisesta ei tule mitään. Mutta otettakoon tämä vaikka jonkinlaisena harjoituksena tulevaa varten. Eli vaikka miten futoneita suositellaan selkäoireisille niin en kyllä omakohtaisesta kokemuksestani suosita raskausoireisille. :-) Jospa tämä uniongelma tästä vähän helpottaisi.
Paitsi.. viime yönä Mukula intoutui siinä viiden jälkeen riehumaan niin kovasti, että minun piti nousta tunniksi ylös hieman nettailemaan. Sitten taas jatkoimme uniamme molemmat.
juuri + mukula 32+1 (ei ole enää paljon jäljellä)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Sulla ei tosiaan ole enää kovin pitkä odotus jäljellä! Lucky you :) Mulla on vasta 9 viikko menossa, ja niin paljon edessä ettei osaa edes laskea. Olen ajoittain lueskellut sun blogia, kiva kun tietää, mitä edessäpäin ehkä on...
Hei anonyymi: muistahan nauttia odotusajastakin (vaikka siihen saattaa kaikkea hieman ikävääkin kuulua). :-) Onko sinulla omaa odotusblogia?
Levottomat jalat oli mullakin tuossa vaiheessa raskautta. Apua siihen toi tukisukat, vaikken mitenkään ollut kokenut, että jalkani olisivat olleet turvoksissa. Nyt loppuraskaudesta unirytmi on ollut ihan hukassa ja valvottavia syitä on tullut vain entistä enemmän. Onneksi aina väliin tulee joitain kunnolla nukuttuja öitä, niiden avulla jaksaa kummasti!
Kauniita ja pitkiä unia sinulle!
Kuulostaa tutulta! Paitsi, että itselleni osittaisen helpotuksen toi, kun siirryin nukkumaan joustinpatjalta futonille! Kaikkea siis kannattaa kokeilla... Ja väsyneenähän sitä on valmis mihin vaan. Aloin jo jossain vaiheessa olla ihan tuskissani, että jos mä nyt valvon viimeiset kolme kuukautta, niin kuinka ihmeessä jaksan vauvan kanssa...
Hyvää loppuodotusta!
Lähetä kommentti