Kuunsäde täyttä tänään seitsemän viikkoa. Ei voi ymmärtää, mihin tuo aika on niin nopeasti hurahtanut. Kohta siitä tulee 7 kuukautta ja sitten jo pian 7 vuotta. Ja minä olen yrittänyt nauttia jokaisesta vauva-ajan päivästä 'kun se aika menee niin nopeasti'. Mutta ei nauttiminenkaan ajan kulua pysty mitenkään hidastamaan.
Meillä on myös pieni vaateongelma. Suurin osa ystävistä ja tuttavista on sisäistänyt sen, että vauvalle ei kannata tuoda lahjaksi niitä pienimpiä 50 cm vaatteita ja ovatkin sitten ostaneet kokoa 56-62. Eli nyt kun Kuunsäde on saavuttanut tuon koon, on meille kasaantunut sellainen vaatepommi, että ei taideta millään saada niitä kaikkia edes yhtä kertaa päälle ennen kuin ovat jo jääneet pieniksi. Olen myös huomannut, että vaikka se äitiyspakkaus kiva onkin, en taida (ehkä) sitä seuraavalle lapselle (jos sellainen joskus saadaan) ottaa. Syitä on mm. se, että silloin meillä on jo tästä ensimmäisestä pakkauksesta saadut lämpömittarit, kynsisakset yms. ja se, että lähes kaikki äp:n vaatteet ovat niin tylsiä, että ne tahtovat jäädä käyttämättä. Eniten käyttöä on tähän mennessä ollut puolipotkareilla (joita en muualta ole ostanut yksiäkään), harsoilla (jotka ovat hyvän kokoisia ja neliömallisia vaippaharsoiksi), välikausihaalarilla (joka oli kyllä liian iso, mutta muutaman kerran käytössä toukokuussa) ja se lämpömittari. Myöhemmin varmaankin tulee käyttöä juuri noille haalareille ja myssyille.
Äitiyspakkausta voisi uudistaa esim. niin, että tuotteet arvoteltaisiin ja annettaisiin joku summa, jolla voisi sitten kerätä oman pakkauksensa (ainakin joidenkin tuotteiden kohdalta); ottaa vaikka koko summalla noita harsoja tms. Monilta olen kuullut, että heillä on esim. haalarit, jotka ovat varmasti aika hinnakkaita, jääneet kokonaan käyttämättä, kun vauva on syntynyt syksyllä-talvella, jolloin haalari on vielä liian iso ja seuraavana talvena onkin jo pieni.
Mutta nyt Kuunsäteestäkin vielä jotain. Oltiin viime viikonloppuna ensimmäistä kertaa minun vanhempien luona käymässä. Matkaa sinne tulee pikkasen vajaa 200 km eli on pisin reissu, minkä Kuunsäde on tähän mennessä masun ulkopuolella tehnyt. Matka meni hyvin, vaikka lähtö hieman viivästyikin, sillä Kuunsäde pulautti valtavan lätäkön vaatteille (minun sekä omillensa) ja sohvalle. Koko automatkan Kuunsäde nukkui kiltisti ja minua huolestutti, että bensa loppuu, koska tankkauspysähdys olisi luultavasti keskeyttänyt unet. Riitti kuitenkin, sekä bensa että uni.
Mummolassa oltiin kaksi yötä, joista ensimmäinen meni ainakin minun osaltani hieman huonosti, sillä nukuttiin huonolla patjalla, jossa minä vajosin patjojen väliseen kuoppaan. Toinen yö olikin jo sitten paljon parempi, kun vaihdettiin sänkyä. Takaisin päästiin vanhempieni kyydityksellä ja jälleen Kuunsäde nukkui koko matkan. Eli autossa uni maistuu.
Mutta maistuu se uni muutenkin. Toissa yönä koisittiin 13 tuntia ja viime yönäkin jotain 12 h. Toki Kuunsäde tankkaa välillä, mutta ei taida itse herätä edes noihin tankkauksiin, sillä minä puoliunessa työnnän sille tissin suuhun, kun alkaa kuulua nälkää ennakoivaa puhinaa ja ähinää. Kuunsäteen unet siis jatkuvat keskeytyksettä ja minunkin lähestulkoon. Ja taisipa ensimmäinen tankkaus olla viime yönä vasta viiden aikaan, joten kunnollisia unipätkiä kertyy kyllä meille kaikille, mistä on aamulla seurauksena hyväntuuliset vanhemmat ja ilosesti hymyilevä ja jokelteleva Kuunsäde.
Jokeltelua on tosiaan ollut jo useampi viikko - ainakin jostain viikon 4 paikkeilta. Kuunsäteen lempi'sana' on ÄY-ÄY, josta me vielä kyllä 'äiti' muokataan, vaikka iskä yrittääkin kovasti 'isiä' opettaa. Lelutkin on alkaneet jo hieman kiinnostaa. Ykkösenä on tällä hetkellä sängyn päällä roikkuva soiva ja pyörivä mobile, joka saa Kuunsäteen viihtymään kotvasen omassa sängyssäänkin. Eipähän jää aivan kokonaan käyttämättä sekään peti. :-)
keskiviikko 18. kesäkuuta 2008
keskiviikko 11. kesäkuuta 2008
ei nimi vauvaa pahenna
Kuunsäde olkoon siis se nimi, jota meidän pikkuisesta tulen jatkossa käyttämään täällä. Huomasin muuten väestörekisterikeskuksen sivulta, että Kuunsäde on ihan virallisestikin nimenä neljällä henkilöllä.
Lauantaina Kuunsäteen oikea nimi julkistettiin viimeinkin. Tätä tilaisuutta saapui meille juhlistamaan yhteensä 44 ystävää ja sukulaista. Tunnelma oli tiivis, mutta mielestäni oikein mukava ja rento. Vieraille annettiin tehtäväksi anagrammeista ratkoa Kuunsäteen nimet ja löytyihin se oikeakin vaihtoehto sieltä. Ehdotuksia olivat mm. Piina, Aia, Pihla ja Miini. Kuunsäteen mummo ja vaari olivat varmuudella luulleet, että nimeksi tulee Baby, sillä olimme kutsuneet vaavia Peipiksi. Lisäksi nimipalvelu kertoo, että Baby-nimen on todellakin saanut 11 henkilöä! Anteeksi vaan, mutta ihan hirveä nimi mielestäni.. ja aika mielikuvitukseton.
Mitä järkeä muuten on suihkutisseissä? Kun tissi alkaa suihkuta, päästää Kuunsäde sen suustaan. Jos en ole kärppänä tuijottamassa tilannetta rätti kourassa, ehtii maitoa ruiskuta ympäriinsä. Yleisimmin osansa saavat Kuunsäteen kasvot ja meidän molempien vaatteet, mutta onpa kannettavanikin saanut osansa tästä kasteesta. Kertakaikkiaan turhaa tuhlausta.
Kuunsäde täyttää muuten 6 viikkoa tänään.
Lauantaina Kuunsäteen oikea nimi julkistettiin viimeinkin. Tätä tilaisuutta saapui meille juhlistamaan yhteensä 44 ystävää ja sukulaista. Tunnelma oli tiivis, mutta mielestäni oikein mukava ja rento. Vieraille annettiin tehtäväksi anagrammeista ratkoa Kuunsäteen nimet ja löytyihin se oikeakin vaihtoehto sieltä. Ehdotuksia olivat mm. Piina, Aia, Pihla ja Miini. Kuunsäteen mummo ja vaari olivat varmuudella luulleet, että nimeksi tulee Baby, sillä olimme kutsuneet vaavia Peipiksi. Lisäksi nimipalvelu kertoo, että Baby-nimen on todellakin saanut 11 henkilöä! Anteeksi vaan, mutta ihan hirveä nimi mielestäni.. ja aika mielikuvitukseton.
Mitä järkeä muuten on suihkutisseissä? Kun tissi alkaa suihkuta, päästää Kuunsäde sen suustaan. Jos en ole kärppänä tuijottamassa tilannetta rätti kourassa, ehtii maitoa ruiskuta ympäriinsä. Yleisimmin osansa saavat Kuunsäteen kasvot ja meidän molempien vaatteet, mutta onpa kannettavanikin saanut osansa tästä kasteesta. Kertakaikkiaan turhaa tuhlausta.
Kuunsäde täyttää muuten 6 viikkoa tänään.
perjantai 30. toukokuuta 2008
yksi kuukausi
Piip täyttää tänään yhden kuukauden. Olisin halunnut kirjoittaa tänne muistiin kaiken. Sen pakahduttavan onnen tunteen, kun vain tuijottelee nukkuvaa vauvaa, tai sen turhautumisen, kun vauva vain parkuu eikä halua nukahtaa (näitä kertoja ei onneksi ole ollut monta). Mutta arvatenkin minulla on ollut parempaakin tekemistä kuin raportoida tänne (kuten tuijotella sitä vauvaa). Mutta tänään Piip täyttää yhden kuukauden ja sen kunniaksi päätin viimeinkin kirjoittaa tänne jotain.
Ensinnäkin vauvalle pitäisi keksiä joku nimi, jota voisin käyttää täällä. Virallinen nimenantotilaisuus on vasta ensi viikon lauantaina, mutta en aio käyttää oikeaa nimeä täällä. Mukula-nimitys, joka oli käytössä raskausajan merkinnöissä, ei koskaan oikein ole tuntunut hyvältä. Ja tuo Piip, jota tämän merkinnän ensimmäisessä kappaleessa käytän, ei ole kovin hyvä, koska sen taivuttaminen on hankalaa. Mutta mitään ei tule mieleen.. (käytän Piip-nimeä vielä tämän merkinnän ajan)
Piip on kasvanut hurjasti. Syntymäpainohan oli 3465 g ja jo 12 päivän ikäisenä Piip painoi likemmäs 4 kiloa (3990 g). Tänään on 1-kuukautisneuvola ja epäilen viisi kiloa täyttyneen tai olevan ainakin hyvin lähellä. Ei ole enää mikään äidin pikku rimppakinttu, vaan huomaa miten jäntevyyttä on tullut lisää - etenkin keskivartalolle. Täysimetyksellä olla tähän asti menty, mutta tarkoituksena olisi hieman myös alkaa harjoitella pullosta syömistä (äidinmaitoa). En vain ymmärrä, miten sen olisi tarkoitus onnistua, sillä tuttikaan ei Piipille kelpaa ja lisäksi huomasin, että pullon tutissa oleva reikä on iso! Eihän sitä tarvitse edes imeä, kun maitoa tippasee itsekseen (niin tekee kyllä minun rintanikin, mutta niitä pitää kuitenkin aluksi hieman imeä).
Nukkumisen suhteen Piip on kyllä melkoisen helppo tapaus. Eilen sain sen nukahtamaan kahdeksan aikoihin ja nyt aamulla heräsi puoli seitsemältä. Toki tuohon yöhön kuuluu useampia tankkauskertoja, mutta koska Piip nukkuu meidän keskellä, ei minulla ole mitään mielikuvia, kuinka monta syöntikertaa yössä tulee. Olen kuullut monenlaisia mielipiteitä perhepedistä, mutta ainakin meille tämä on ollut toimiva ratkaisu. En tiedä, miten sitten, kun Piip oppii pörimään ja ryömimään. Onneksi sänky ei ole korkea. Taitaa olla yhden käden sormilla laskettavissa ne kerrat, kun Piip on suostunut omassa sängyssään edes hetken nukkumaan. Turhaako ostin hyvän (ja kalliin!) patjan? :-)
Piip on asunut kanssamme (masuaikaa lukuunottamatta) vasta kuukauden, mutta tuntuu jo ihan kuin olisi ollut meillä aina. Kovin on rakas tuo mussukka!
(tunnin päästä se neuvola, pitää herättää pieni.. arg)
Ensinnäkin vauvalle pitäisi keksiä joku nimi, jota voisin käyttää täällä. Virallinen nimenantotilaisuus on vasta ensi viikon lauantaina, mutta en aio käyttää oikeaa nimeä täällä. Mukula-nimitys, joka oli käytössä raskausajan merkinnöissä, ei koskaan oikein ole tuntunut hyvältä. Ja tuo Piip, jota tämän merkinnän ensimmäisessä kappaleessa käytän, ei ole kovin hyvä, koska sen taivuttaminen on hankalaa. Mutta mitään ei tule mieleen.. (käytän Piip-nimeä vielä tämän merkinnän ajan)
Piip on kasvanut hurjasti. Syntymäpainohan oli 3465 g ja jo 12 päivän ikäisenä Piip painoi likemmäs 4 kiloa (3990 g). Tänään on 1-kuukautisneuvola ja epäilen viisi kiloa täyttyneen tai olevan ainakin hyvin lähellä. Ei ole enää mikään äidin pikku rimppakinttu, vaan huomaa miten jäntevyyttä on tullut lisää - etenkin keskivartalolle. Täysimetyksellä olla tähän asti menty, mutta tarkoituksena olisi hieman myös alkaa harjoitella pullosta syömistä (äidinmaitoa). En vain ymmärrä, miten sen olisi tarkoitus onnistua, sillä tuttikaan ei Piipille kelpaa ja lisäksi huomasin, että pullon tutissa oleva reikä on iso! Eihän sitä tarvitse edes imeä, kun maitoa tippasee itsekseen (niin tekee kyllä minun rintanikin, mutta niitä pitää kuitenkin aluksi hieman imeä).
Nukkumisen suhteen Piip on kyllä melkoisen helppo tapaus. Eilen sain sen nukahtamaan kahdeksan aikoihin ja nyt aamulla heräsi puoli seitsemältä. Toki tuohon yöhön kuuluu useampia tankkauskertoja, mutta koska Piip nukkuu meidän keskellä, ei minulla ole mitään mielikuvia, kuinka monta syöntikertaa yössä tulee. Olen kuullut monenlaisia mielipiteitä perhepedistä, mutta ainakin meille tämä on ollut toimiva ratkaisu. En tiedä, miten sitten, kun Piip oppii pörimään ja ryömimään. Onneksi sänky ei ole korkea. Taitaa olla yhden käden sormilla laskettavissa ne kerrat, kun Piip on suostunut omassa sängyssään edes hetken nukkumaan. Turhaako ostin hyvän (ja kalliin!) patjan? :-)
Piip on asunut kanssamme (masuaikaa lukuunottamatta) vasta kuukauden, mutta tuntuu jo ihan kuin olisi ollut meillä aina. Kovin on rakas tuo mussukka!
(tunnin päästä se neuvola, pitää herättää pieni.. arg)
keskiviikko 7. toukokuuta 2008
näin se kaikki kävi (tai se, mitä muistan siitä)
No niin, jos nyt ehtisi viimeinkin tuota synnytyskertomusta tänne rustaamaan, kun tapahtumasta on lähes kaksi viikkoa aikaa. Uskomatonta, että peipi on huomenna jo 2 viikon ikäinen!
Eli keskiviikko-aamu koitti ja taisin käydä suihkussakin siinä. Olo oli jotenkin omituinen ja menin sohvalle makoilemaan. Ensimmäisen supistuksen kellotin 10.16. Tämän jälkeen supistuksia tulikin heti alusta alkaen 4-6 minuutin välein. Oli vaikea uskoa, että tämä on nyt jo menoa, kun ajattelin kaiken alkavan jotenkin hitaasti. Aloin kuitenkin pakkailla viimeisiä roippeita sairaalakassiin. Mies kysyi, että vieläköhän tässä olisi aikaa maalata eteisen katto. En muista vastaustani, mutta jotain negatiivista se taisi olla.
Kello 11 aikoihin soittelin sairaalaan. Sanoivat sen, mitä ounastelinkin, eli käskivät olla kotona niin kauan kuin vain pystyy. Kiersin ympäri asuntoa. Välillä tuntui, että on vessahätä. Vessassa tulikin supistus ja oksennus. Kahdentoista aikaan oli pakko lähteä. Vietiin vielä koira miehen pikkuveljelle ja olo alkoi olla melko tuskainen. Kaikki tiessä olleet poukut ja kuopat tuntuivat hyvin epämiellyttäville, etenkin supistuksen tullessa.
Sairaalassa jouduimme ensin hetken odottelemaan synnytyssalin vastaanottotilassa. Tässä vaiheessa ajantaju oli jo kadonnut, joten en tiedä kauanko kesti ennen kuin kätilö otti meidät tutkimushuoneeseen. Vaihdoin vaatteet ja minulle annettiin peräruiske. Ei sieltä kuitenkaan ruiskevettä lukuunottamatta muuta tullut, sillä maha oli ollut löysällä pari edeltävää päivää ja kaikki oli jo poistunut aiemmin. Sitten otettiin supistus- ja sydänkäyrää. Ilmeisesti supistukset olivat melko voimakkaita myös käyrällä, minkä olisin voinut kertoa ilmankin käyrää. Minua alkoi oksettaa aina supistusten tullessa ja mies toi oksennuskuppeja. Makasin sängyllä ja tajunta oli jo tässä vaiheessa aivan omissa sfääreissään.
Sitten pääsimmekin jo siirtymään synnytyssaliin. Kohdunsuu oli vielä alkuvaiheessa. Kello oli ilmeisesti 13.30. Jälleen otettiin supistuskäyrää tällä kertaa kiikkutuolissa istuen. Vesiammetta alettiin täyttää. Ehkä noin puolen tunnin päästä pääsin ammeeseen. Lämmin vesi tuntui mukavalta, mutta supistukset alkoivat tuntua yhä kivuliaammilta. En viipynyt ammeessa kuin noin tunnin, sillä kivut vain pahenivat ja tässä vaiheessa aloin olla valmis mihin tahansa kivunlievitykseen.
Ammeesta päästyäni minua alkoi joko paleltaa tai sitten verensokeri laski, sillä aloin vapista. Minulle laitettiin tippa käteen ja lääkäri puhkaisi kalvot 15.35. Oli jännä tunne kun vedet holahtivat ulos. Tuntui, että sitä tulee vaikka kuinka paljon, mutta mies sanoi myöhemmin, että ei sitä kovin paljon ollut. Tiedä häntä. Lapsivesi oli kuitenkin vihreää eli vauva oli kakannut lapsiveteen. Lapsivettä tuli ulos vielä lisää supistusten aikana sängylle. Muistan, että toinen sukkakin taisi siinä tohinassa kastua. Minulle varmaan vaihdettiin puhtaat sukat, mutta en ole ihan varma (huomaa, etten ollut ihan mukana kuvioissa).
Anestesialääkäriä odoteltiin. Kätilökin sanoi, että mihin se nyt jäi, vaikka lupasi tulla ihan heti. Viimein lääkäri saapui. Oli tuskallista kääntyä kyljelleen ja yrittää pysyä paikoillaan supistusten aikana. Taisin hokea joka kerta kun supistust tuli: 'voi ei taas!' Epiduraali saatiin laitettua 16.15. Ajattelin, että kivut lähtevät heti, mutta kätilö sanoi, että vielä yksi supistus tuntuu voimakkaasti ennen kuin alkaa vaikuttaa. Voi miten pettynyt olin, kun vielä toinenkin supistus tuntui kovin voimakkaana. Sen jälkeen kuitenkin epiduraali taisi tehota, sillä tunsin palaavani tähän maailmaan ja pyysin jopa jugurttia syötäväksi. Mies kävi myös ostamassa karkkia, joita sitten mussuttellin kotvasen. Tämä kuitenkin kostautui siinä, että supistusten myötä kaikki syömäni tuli takaisin ylös. Kohdunsuu oli tässä vaiheessa vasta 4 cm auki ja lähes jokaisella supistuksella tunsin kovaa tarvetta ponnistaa. Tai pikemminkin, työnnätys vain tuli ilman, että minä mahdoin sille mitään. Samalla tuli myös oksennus jokaisella supistuksella. Mies sai sitten kiikuttaa oksennuspusseja oikein urakalla. :-)
Tunnin verran vierähti ja kello 17.20 kohdunsuu oli täysin auki (avautumisvaihe 7h 30min). Sain viimeinkin alkaa ponnistaa oikein luvan kanssa. Ponnistaminen ei vain oikein ottanut sujuakseen. En tiedä, oliko epiduraalipuudutus vienyt sen verran tuntumaa, että en oikein tiennyt mitä alapäässä tapahtuu ja ponnistaminen ei tuntunut kohdistuvan oikeaan paikkaan. Lisäksi minun oli vaikea saada vedettyä keuhkot niin täyteen ilmaa, että olisin sillä happimäärällä jaksanut kovin pitkään pungertaa. Ja supistuksetkin tuntuivat (ilmeisesti epiduraalin myötä) sen verran heikommilta ja kestivät vain lyhyen hetken, että en oikein tiennyt, milloin ponnistaa. Kun ponnistusvaihetta oli kestänyt noin 45 minuuttia kätilö tuntui jo ärtyvän homman hitaaseen edistymiseen ja teki episiotomian, jotta vauvalle tulisi hieman väljemmät reitit tähän maailmaan. Eppari ei tuntunut miltään, sillä välilihaan pistetty puudute tehosi sen verran hyvin. Sen vain tunsin, että aika paljon siellä leikeltiin. Huh! Tästä kesti vielä sellainen vartin verran, että vauva saatiin ulos. Kun pää oli syntynyt, vauvan nielu imettiin välittömästi puhtaaksi, ettei likaista lapsivettä pääse keuhkoihin. Tämän jälkeen vauvan vartalo syntyi yhdellä helpolla ponnistuksella. Kokonaisuudessaan ponnistusvaiheen kestoksi merkittiin 1h 3 min.
Tyttöhän sieltä tuli niin kuin olimme unta nähneet. Tytsy oli likainen ja kakkainen ja kiikutettiin samantien happikaappiin ja pestäväksi. En saanut pidellä vauvaa ollenkaan, mikä oli harmillista, mutta toisaalta olin tyytyväinen että vauva oli ulkona ja kaikki oli hyvin.
Istukka syntyi helposti 12 minuutin kuluttua ja tympeintä tässä oli se, kun kätilö paineli mahaa melko kovakouraisesti. Lopulta epparihaavaa alettiin kursia kasaan ja aika tovi sitä ommeltiinkin. Varmaan yli tunnin verran meni ja tikkien määrästä ei ole mitään tietoa. Kolmeen kerrokseen niitä tikkejä kuulemma kuitenkin tuli. Aijai! Tikkauksen jälkeen sain mennä suihkuun ja voi että tuntui hyvältä ottaa oikein kuuma suihku ja saada puhtaat vaatteet päälle. Takapuoli oli kyllä aika turvoksissa. Kätilöharjoittelija tarjosi suihkussa jakkaraa, mutta ei olisi tullut mieleenkään istua. :-)
Sain vauvan kainalooni vasta kahdeksan aikoihin eli puoli toista tuntia syntymän jälkeen. Onneksi mies oli tätä ennen jo näyttänyt ottamiaan valokuvia vauvasta. Oli se niin pieni ja söötti, ja heti niin oma.
Eli keskiviikko-aamu koitti ja taisin käydä suihkussakin siinä. Olo oli jotenkin omituinen ja menin sohvalle makoilemaan. Ensimmäisen supistuksen kellotin 10.16. Tämän jälkeen supistuksia tulikin heti alusta alkaen 4-6 minuutin välein. Oli vaikea uskoa, että tämä on nyt jo menoa, kun ajattelin kaiken alkavan jotenkin hitaasti. Aloin kuitenkin pakkailla viimeisiä roippeita sairaalakassiin. Mies kysyi, että vieläköhän tässä olisi aikaa maalata eteisen katto. En muista vastaustani, mutta jotain negatiivista se taisi olla.
Kello 11 aikoihin soittelin sairaalaan. Sanoivat sen, mitä ounastelinkin, eli käskivät olla kotona niin kauan kuin vain pystyy. Kiersin ympäri asuntoa. Välillä tuntui, että on vessahätä. Vessassa tulikin supistus ja oksennus. Kahdentoista aikaan oli pakko lähteä. Vietiin vielä koira miehen pikkuveljelle ja olo alkoi olla melko tuskainen. Kaikki tiessä olleet poukut ja kuopat tuntuivat hyvin epämiellyttäville, etenkin supistuksen tullessa.
Sairaalassa jouduimme ensin hetken odottelemaan synnytyssalin vastaanottotilassa. Tässä vaiheessa ajantaju oli jo kadonnut, joten en tiedä kauanko kesti ennen kuin kätilö otti meidät tutkimushuoneeseen. Vaihdoin vaatteet ja minulle annettiin peräruiske. Ei sieltä kuitenkaan ruiskevettä lukuunottamatta muuta tullut, sillä maha oli ollut löysällä pari edeltävää päivää ja kaikki oli jo poistunut aiemmin. Sitten otettiin supistus- ja sydänkäyrää. Ilmeisesti supistukset olivat melko voimakkaita myös käyrällä, minkä olisin voinut kertoa ilmankin käyrää. Minua alkoi oksettaa aina supistusten tullessa ja mies toi oksennuskuppeja. Makasin sängyllä ja tajunta oli jo tässä vaiheessa aivan omissa sfääreissään.
Sitten pääsimmekin jo siirtymään synnytyssaliin. Kohdunsuu oli vielä alkuvaiheessa. Kello oli ilmeisesti 13.30. Jälleen otettiin supistuskäyrää tällä kertaa kiikkutuolissa istuen. Vesiammetta alettiin täyttää. Ehkä noin puolen tunnin päästä pääsin ammeeseen. Lämmin vesi tuntui mukavalta, mutta supistukset alkoivat tuntua yhä kivuliaammilta. En viipynyt ammeessa kuin noin tunnin, sillä kivut vain pahenivat ja tässä vaiheessa aloin olla valmis mihin tahansa kivunlievitykseen.
Ammeesta päästyäni minua alkoi joko paleltaa tai sitten verensokeri laski, sillä aloin vapista. Minulle laitettiin tippa käteen ja lääkäri puhkaisi kalvot 15.35. Oli jännä tunne kun vedet holahtivat ulos. Tuntui, että sitä tulee vaikka kuinka paljon, mutta mies sanoi myöhemmin, että ei sitä kovin paljon ollut. Tiedä häntä. Lapsivesi oli kuitenkin vihreää eli vauva oli kakannut lapsiveteen. Lapsivettä tuli ulos vielä lisää supistusten aikana sängylle. Muistan, että toinen sukkakin taisi siinä tohinassa kastua. Minulle varmaan vaihdettiin puhtaat sukat, mutta en ole ihan varma (huomaa, etten ollut ihan mukana kuvioissa).
Anestesialääkäriä odoteltiin. Kätilökin sanoi, että mihin se nyt jäi, vaikka lupasi tulla ihan heti. Viimein lääkäri saapui. Oli tuskallista kääntyä kyljelleen ja yrittää pysyä paikoillaan supistusten aikana. Taisin hokea joka kerta kun supistust tuli: 'voi ei taas!' Epiduraali saatiin laitettua 16.15. Ajattelin, että kivut lähtevät heti, mutta kätilö sanoi, että vielä yksi supistus tuntuu voimakkaasti ennen kuin alkaa vaikuttaa. Voi miten pettynyt olin, kun vielä toinenkin supistus tuntui kovin voimakkaana. Sen jälkeen kuitenkin epiduraali taisi tehota, sillä tunsin palaavani tähän maailmaan ja pyysin jopa jugurttia syötäväksi. Mies kävi myös ostamassa karkkia, joita sitten mussuttellin kotvasen. Tämä kuitenkin kostautui siinä, että supistusten myötä kaikki syömäni tuli takaisin ylös. Kohdunsuu oli tässä vaiheessa vasta 4 cm auki ja lähes jokaisella supistuksella tunsin kovaa tarvetta ponnistaa. Tai pikemminkin, työnnätys vain tuli ilman, että minä mahdoin sille mitään. Samalla tuli myös oksennus jokaisella supistuksella. Mies sai sitten kiikuttaa oksennuspusseja oikein urakalla. :-)
Tunnin verran vierähti ja kello 17.20 kohdunsuu oli täysin auki (avautumisvaihe 7h 30min). Sain viimeinkin alkaa ponnistaa oikein luvan kanssa. Ponnistaminen ei vain oikein ottanut sujuakseen. En tiedä, oliko epiduraalipuudutus vienyt sen verran tuntumaa, että en oikein tiennyt mitä alapäässä tapahtuu ja ponnistaminen ei tuntunut kohdistuvan oikeaan paikkaan. Lisäksi minun oli vaikea saada vedettyä keuhkot niin täyteen ilmaa, että olisin sillä happimäärällä jaksanut kovin pitkään pungertaa. Ja supistuksetkin tuntuivat (ilmeisesti epiduraalin myötä) sen verran heikommilta ja kestivät vain lyhyen hetken, että en oikein tiennyt, milloin ponnistaa. Kun ponnistusvaihetta oli kestänyt noin 45 minuuttia kätilö tuntui jo ärtyvän homman hitaaseen edistymiseen ja teki episiotomian, jotta vauvalle tulisi hieman väljemmät reitit tähän maailmaan. Eppari ei tuntunut miltään, sillä välilihaan pistetty puudute tehosi sen verran hyvin. Sen vain tunsin, että aika paljon siellä leikeltiin. Huh! Tästä kesti vielä sellainen vartin verran, että vauva saatiin ulos. Kun pää oli syntynyt, vauvan nielu imettiin välittömästi puhtaaksi, ettei likaista lapsivettä pääse keuhkoihin. Tämän jälkeen vauvan vartalo syntyi yhdellä helpolla ponnistuksella. Kokonaisuudessaan ponnistusvaiheen kestoksi merkittiin 1h 3 min.
Tyttöhän sieltä tuli niin kuin olimme unta nähneet. Tytsy oli likainen ja kakkainen ja kiikutettiin samantien happikaappiin ja pestäväksi. En saanut pidellä vauvaa ollenkaan, mikä oli harmillista, mutta toisaalta olin tyytyväinen että vauva oli ulkona ja kaikki oli hyvin.
Istukka syntyi helposti 12 minuutin kuluttua ja tympeintä tässä oli se, kun kätilö paineli mahaa melko kovakouraisesti. Lopulta epparihaavaa alettiin kursia kasaan ja aika tovi sitä ommeltiinkin. Varmaan yli tunnin verran meni ja tikkien määrästä ei ole mitään tietoa. Kolmeen kerrokseen niitä tikkejä kuulemma kuitenkin tuli. Aijai! Tikkauksen jälkeen sain mennä suihkuun ja voi että tuntui hyvältä ottaa oikein kuuma suihku ja saada puhtaat vaatteet päälle. Takapuoli oli kyllä aika turvoksissa. Kätilöharjoittelija tarjosi suihkussa jakkaraa, mutta ei olisi tullut mieleenkään istua. :-)
Sain vauvan kainalooni vasta kahdeksan aikoihin eli puoli toista tuntia syntymän jälkeen. Onneksi mies oli tätä ennen jo näyttänyt ottamiaan valokuvia vauvasta. Oli se niin pieni ja söötti, ja heti niin oma.
sunnuntai 4. toukokuuta 2008
tyttö tuli
Hahaa, kirjoitin edellisessä postauksessa, että ei tunnu miltään ja heti aamulla 10.16 alkoikin tuntua. Supistukset alkoivat heti 4 minuutin välein ja vauva oli ulkona 18.33.
Eli saimme suloisen tytön, painoa 3465 g ja pituutta 52 cm. Raskausviikkoja kertyi siis 40+2. Kotiuduimme tänään ja ollaan aivan onnesta soikeina.
Mutta lisää myöhemmin, lähden köllimään tytsyn viekkuun.
juuri + mukula 4 pv
Eli saimme suloisen tytön, painoa 3465 g ja pituutta 52 cm. Raskausviikkoja kertyi siis 40+2. Kotiuduimme tänään ja ollaan aivan onnesta soikeina.
Mutta lisää myöhemmin, lähden köllimään tytsyn viekkuun.
juuri + mukula 4 pv
keskiviikko 30. huhtikuuta 2008
hohhoi
Laskettu aika siis tuli ja meni eikä mitään merkkejä lähestyvästä synnytyksestä ole havaittavissa. Olo on ollut kelvollinen ja sain maanantaina hoidettua viimeiset paperihommat valmistumiseen liittyen. Nyt pitäisi kaiken olla kunnossa. Kävin myös shoppailemassa (lue: tuhoamassa ensimmäisiä äitiysrahoja). Ostin peipelle ruskovillan vaippahousut, flanellivaippoja, hahtuvalankaa (vielä kerä) ja villan pesuainetta (vielä kun saisi aikaiseksi käyttää tuota).
Illalla olo kuitenkin kurjistui. En tiedä, minkä ihmeen ruokamyrkytyksen sain, sillä mahassa kiersi ja väänsi. Lopulta sitten tilanne kulminoitui oksentamiseen, mikä hieman helpottikin ja pääsin nukkumaan. Tämä päivä on mennyt sängyssä koomailleissa ja olo on aika pöhnäinen. Ihan kuin olisi krapula. :-/ Lisäksi olen nyt tikutellut plussaa proteiinitikuilla. Soittelin jo neuvolaan, mutta ei kuulemma tarvi vielä huolestua. NO JOO!
Pakkasin peipen kotiutusvaatteet valmiiksi. Tuleekohan meillä vaatepula, sillä havaitsin, että loppujen lopuksi niitä pienimpiä vaatteita on melko vähän. Kassiin tuli nyt vähän sekalaista seurakuntaa, sillä puolipotkarit on kokoa 60, body 56 ja housut 50. :-) Onneksi ilmat on lämpenemässä niin ei tarvi niin kamalia vaatekerroksia pukea.
Jospa tästä lähtisi kokeilemaan, joko uni taas kutsuu. Päivällä kyllä tuli nukuttua sen verran, että hieman epäilyttää.
juuri + mukula 40+1 tai +2 (miten sen nyt ottaa, virallinen laskettu aika oli siis maanantaina 28. päivä).
Illalla olo kuitenkin kurjistui. En tiedä, minkä ihmeen ruokamyrkytyksen sain, sillä mahassa kiersi ja väänsi. Lopulta sitten tilanne kulminoitui oksentamiseen, mikä hieman helpottikin ja pääsin nukkumaan. Tämä päivä on mennyt sängyssä koomailleissa ja olo on aika pöhnäinen. Ihan kuin olisi krapula. :-/ Lisäksi olen nyt tikutellut plussaa proteiinitikuilla. Soittelin jo neuvolaan, mutta ei kuulemma tarvi vielä huolestua. NO JOO!
Pakkasin peipen kotiutusvaatteet valmiiksi. Tuleekohan meillä vaatepula, sillä havaitsin, että loppujen lopuksi niitä pienimpiä vaatteita on melko vähän. Kassiin tuli nyt vähän sekalaista seurakuntaa, sillä puolipotkarit on kokoa 60, body 56 ja housut 50. :-) Onneksi ilmat on lämpenemässä niin ei tarvi niin kamalia vaatekerroksia pukea.
Jospa tästä lähtisi kokeilemaan, joko uni taas kutsuu. Päivällä kyllä tuli nukuttua sen verran, että hieman epäilyttää.
juuri + mukula 40+1 tai +2 (miten sen nyt ottaa, virallinen laskettu aika oli siis maanantaina 28. päivä).
torstai 24. huhtikuuta 2008
käyttöönotto
Mukula ei ole vielä ulostautunut, mutta on jo käyttöä tuolle äitiyspakkaukselle.. tai pikemminkin sen mukana tulleelle kylpylämpömittarille. Saa nimittäin kerrankin simaveden oikean lämpöiseksi, eikä tarvitse kädellä arvuutella. Ja mikä hienointa, 37-asteen kohta on oikein merkittynä tuohon mittariin!
Niin ja tänään oli neuvola. Mitäs siellä. Pissa ok, verenpaine ok, paino ok (71,3 kg), sf 34cm eli keskikäyrällä jälleen. Sydänäänissä oli pientä vajetta, kun näytti vain 120. Terkkari lähetti minut kotiin syömään aamupalaa ja käski tulla takaisin klo 12 aikoihin. Aamupala jäi nimittäin aamulla syömättä, kun jostain kumman syystä sekä minun että miehen kellot jättivät herättämättä?? Mies (?) herätti mut 9.07 ja neuvola-aika oli 9.30. Onneksi se on tässä ihan kivenheiton päässä, joten hyvin ehdittiin. Mutta siis siitä sykkeestä vielä. Kun 12 menimme uudelleen kuuntelemaan sydänääniä, oli kaikki ok. Syke vaihteli 120-160 välillä ja keskiarvo oli se 140. Eli kaikki hyvin, kunhan muistaa syödä. :-D
Seuraava, ja samalla viimeinen neuvolakäynti 2.5. eli ensi viikolla. Sen jälkeen siirrytään sairaalan asiakkaiksi.
juuri + mukula 39+2 (tai 39+3)
Niin ja tänään oli neuvola. Mitäs siellä. Pissa ok, verenpaine ok, paino ok (71,3 kg), sf 34cm eli keskikäyrällä jälleen. Sydänäänissä oli pientä vajetta, kun näytti vain 120. Terkkari lähetti minut kotiin syömään aamupalaa ja käski tulla takaisin klo 12 aikoihin. Aamupala jäi nimittäin aamulla syömättä, kun jostain kumman syystä sekä minun että miehen kellot jättivät herättämättä?? Mies (?) herätti mut 9.07 ja neuvola-aika oli 9.30. Onneksi se on tässä ihan kivenheiton päässä, joten hyvin ehdittiin. Mutta siis siitä sykkeestä vielä. Kun 12 menimme uudelleen kuuntelemaan sydänääniä, oli kaikki ok. Syke vaihteli 120-160 välillä ja keskiarvo oli se 140. Eli kaikki hyvin, kunhan muistaa syödä. :-D
Seuraava, ja samalla viimeinen neuvolakäynti 2.5. eli ensi viikolla. Sen jälkeen siirrytään sairaalan asiakkaiksi.
juuri + mukula 39+2 (tai 39+3)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)