pitäisi ja pitäisi

Pitäisi täyttää Kelan paperit, mutta ahdistun jo pelkästä ajatuksestakin. Toki on kiva saada tukia ja lisiä ja pakkausta odotan innolla, mutta kaiken maailman tietojen setviminen ja lomakkeiden täyttäminen ärsyttää. Olin niin onnellinen, kun opintotuki loppui ja pääsi siitä ainaisesta ikeestä, että tienaa liikaa ja unohtaa ilmoittaa ja sitten onkin takaisinperintä jne. Äitiyspäivärahojen kanssa tällaista ei kai voi sattua, mutta jotenkin vain taas pelottaa joutua sen valvovan silmän alle, jolle menojaan ja tulojaan pitää selitellä. Ja varsinkin kun olen saanut ystäväpiiristäni kuulla ties minkälaisista kelan kanssa käydyistä taisteluista. Ei jaksa!

Seuraavaksi pitäisi käydä työnantajan juttusilla. Olen määräaikaisella 6 kk sopimuksella (jo kahdeksatta vuotta) ja huolettaa, että miten nyt äitiysloman seurauksena käy? Potkitaanko minut pihalle viimeistään siinä vaiheessa kun tuo nyt voimassa oleva sopimus loppuu, vai jatketaanko sopimuksia kiltisti koko äitiysloman ajan (kuten lain mukaan pitäisi mennä). Olen varautunut tähänkin taisteluun ottamalla jo yhteyttä työsuojeluviranomaiseen, jolle ilmiannan laittoman määräaikaisen sopimuksen, jos yrittävät minut pihalle heivata. prkl

Kolmas listalla oleva asia on syntymättömän lapsen vakuutuksen ottaminen. Aikaa on tämän kuun lopuun saakka, joten vielä ei hirmuinen kiire ole, mutta jos sitä ei kohta hoida niin sitten huomaa, että on unohtunut koko homma.

Ja jossain listan hännän huippuna tulee pinnasängyn, hoitoalusta, vaunujen ja muun tilpehöörin ostaminen. Onneksi se turvaistuin saadaan veljeltäni. Ei minulla ole harmaatakaan aavistusta kuinka paljon niitä vaippoja ja vaatteita oikeasti tarvii. Yritän olla hamstraamatta, mutta tällä menolla voi käydä niin, että vauvaa saa pukea tooga-asuun, kun vaatteet loppuvat heti kättelyssä. :-)

Pikkasen ahdistaa!

juuri+mukula 24+1