breastfeeding and proud of it!

Minua vaivaa edelleenkin neuvolan asenne 6kk-täysimetystä kohtaan. Lueskelin Imetyksen Tuki ry:n sivuilta muiden kommentteja imetyksen tukemisesta neuvolassa ja sainpa huomata, etten ole ainoa, jota neuvolan asenne ärsyttää. Neuvolan antama kannustus imetystä kohtaan tuntuu olevan jopa lähes ala-arvoista. Moni kirjoittaja antaa neuvolan antamalle imetysohjaukselle kouluarvosanaksi 4. Minusta tämä on sangen kummallista, sillä eikö nimi 'neuvola' jo kerro, että sieltä pitäisi neuvoja saada. Usein tuntuu, että neuvolassa terkkarit ovat niin kiinni niiden kasvukäyriensä tuijottamisessa, että kaikenlainen oman järjen käyttäminen unohtuu. Jos vauva ei kasva kauniisti keskikäyrän tuntumassa niin ruokintaa on muutettava ja äkkiä. Onkohan neuvolassa jokin palkintojärjestelmä niille terkkareille, jotka saavat pidettyä asiakkaansa parhaiten käyrien keskivaiheilla.

Minä olen onnekseni kovatahtoinen ja osaan ajatella omilla aivoillani. Jo synnytyssairaalassa minulle todettiin, että 'kyllä se vielä ensimmäisen kanssa menee, mutta mietippä sitten kun sinulla on toinen lapsi' kun pidin vauvaa paljon vierelläni imemässä. Toinen hoitaja puolestaan tiedusteli minulta sairaalassa, että olenko saanut ollenkaan nukuttua, kun tuntuu, että vauva on aina vierellä imemässä, kun hän on yöllä käynyt katsomassa tilannetta. Ehdotti vielä, että vauva voidaan ottaa heidän hoitoonsa yöksi ja ruokkia pullosta, että minä saan nukuttua. Jos olisin kuunnellut näitä kommentteja ja neuvoja, olisiko imetys lähtenyt sujumaan niin kuin se on mennyt? Tottakai minua hieman väsytti ja aivot olivat puuroa, mutta sellaista se alussa vain on.

Onhan se totta, että ensimmäiset ajat (viikot?) imetin hampaat irvessä, kun rintoihin sattui niin kovasti. Mutta kipu hellitti aina pian sen jälkeen kun imeminen pääsi vauhtiin. Ja lopulta rinnat kai tottuivat imetykseen ja kipu hävisi kokonaan. Ja onhan se välillä ollut tuskaisaa maata parikin tuntia samassa asennossa ja koittaa saada vauvaa nukahtamaan. Mutta selvitty on siitäkin. Viime aikojen ongelmana oli (tästä kirjoitinkin jonkin aika sitten) se, että Kuunsäde ei suostunut enää syömään sylissä ja sai sen kuuluisan rintaraivarin imettyään hetken. Tämä taisi olla juurikin siinä 3 kuukauden iässä, jossa rintaraivareita yleensä esiintyy. Noh, onneksi imetys onnistui sängyllä (tai lattialla) maaten, joten hommaa jatkettiin sitten niin. Jatkoin kuitenkin rinnan tarjoamista sylissäkin ja jos homma meni huutamiseksi jatkettiin sitten sängyssä. Ja nyt eräänä päivänä vain huomasin, että pitkään aikaan ei ole tullut parkua, kun sylissä syödään. Ei se ruoka aina maistu, varsinkin, jos ympäristössä on häiriötekijöitä, mutta eipä ole vielä nälkäänkään kuoltu. Tuokin oli yksi vaihe, missä olisi helposti saattanut taipua pullottelulle ja korvikkeelle.

Nyt, kun Kuunsäde on 5kk 1vk 2pv, on alkanut tuntua, että rinnat eivät enää ole niin täynnä maitoa. Uskon kuitenkin sitkeästi siihen, että kun maidon tulo on kerran alkanut, se ei yhtäkkiä vain lopu. Eipä ole Kuunsäde joutunut nälkäänsä itkemään, joten kai se sitten riittää. Ihan vain neuvolantädin kiusallakin mennään siihen 6 kuukauteen! (noh, toki annan muutakin ruokaa, jos vakavasti alkaa siltä näyttää, että Kuunsäde ei maitoa saa tarpeeksi) Sen jälkeen taitaakin neuvolakäynneillä alkaa ohjeistus siitä, milloin yösyötöt pitäisi lopettaa (ja vauva opettaa omaan sänkyyn), milloin lopettaa imetys kokonaan, miten paljon ja mitä ruokaa pitää antaa ja pitääkö antaa liharuokia (olen itse kasvissyöjä). Nykyään jo valmiiksi ärsyttää ennen neuvolaa. Pah!

ps: silsa ei suoranaisesti ole parantunut, mutta jotain on tapahtunut. Läikät eivät enää ole niin selkeitä ja yksittäisiä, vaan koko alue on punertava ja kuivakka. Jatketaan nyt vielä pari päivää tuota Daktarinia ja arvioidaan sitten tilannetta uudelleen.

ps 2: niin ja varmasti imetys ja kaikki muukin tulee olemaan erilaista toisen lapsen kohdalla, kun on tämä ensimmäinenkin huolehdittavana. Mutta miksi minun pitäisi nyt jo miettiä ja kantaa huolta siitä tilanteesta, joka on ehkä vielä vuosien päässä edessä. Haluan nauttia tästä (tällä hetkellä) ainokaisestani ja antaa hänelle huomiota niin paljon kuin mahdollista.

5 kuukautta + risat

Vaippalainaamon kamat on jo palautettu, mutta kyllä meillä edelleen yritetään sitkeästi käyttää noita kestovaippoja - etenkin kotiolosuhteissa. Nyt vaan ongelmaksi on muodostunut Kuunsäteen kakkailu. Pikkuplöröjä tulee vaippaan parikin päivässä, vaikka aiemmin päästiin yhdellä megakakalla. Ja minä en mielelläni jättäisi kakkaisia vaippoja likoamaan pitkäksi aikaa. Tämän seurauksena pyykkikone saa siis rullata melko vajaana lähes joka päivä. Epäekologista sekin!

Kävin ostamassa pari uutta vaippaa. Erityisen ihastunut olen CuddleBunsin koko vaippaiän vaippaan. Harmi vaan, kun ovat niin kalliita - ja huuto.netissäkin kovin haluttuja. Lisäksi Myllymuksujen vaippa on ollut toimiva, vaikka se toistaiseksi liian iso onkin. Mutta kuivuu kyllä harmillisen hitaasti!

Ja olihan meillä se 5kk neuvolakin jotakuinkin viikko sitten. Rokotus sujui mainiosti, eikä ede parkua päässyt tällä kertaa. Ja mitat olivat 7420 g ja 69 cm. Eli hyvin on neiti kasvanut, vaikka painoa kai olisi hieman enemmän tullakin. Oli siis vain 300 g lisäys viimekertaiseen. Mutta minua jäi kovasti harmittamaan, kun terkkari jo kovasti suositteli kiinteiden aloittamista. Siis noiden mittojen puolesta ei olisi vielä mitään huolta, mutta peloitteli minua mm. 'sihtikurkulla' ja sillä, että 'sitten pitää aloittaa niin nopeasti ja ottaa uusia ruokia äkkiä mukaan'. Muuten lapsi muka nuivettuu ja anemiakin uhkaa, kun rautavarat loppuu jnejne. Kettu, että ketuttaa!! Miksei siihen suositeltuun 6kk-täysimetykseen kuitenkaan sitten kannusteta? Siihen kun on ollut koko ajan vakaa aikomus pyrkiä. Mutta nyt tuntuu, että teen lapselleni vain hallaa, jos en heti samantien iske kunnon murkinaa nokan eteen! AAAArhghss !!

Mutta kompromissina, kävin ostamassa maissinaksuja ja niitä olen nyt muutamana päivänä työntänyt Kuunsäteen kouraan. Oppiipahan ainakin siihen, että jotain möykkyjä siellä suussa pyörii. Ja on kai sitä pikkasen jo mahaankin asti mennyt, vaikka suurin osa naksusta päätyy mössönä vaatteille ja kasvoille. Mutta siitä se lähtee!

Ja ensimmäinen hammas on jo havaittu! Alhaalla vasemmalla huomasin 3 päivää sitten pilkottavan pienoisen hampaan. Eli nyt ollaan aloiteltu myös hampaan harjausta. :-) Yllättävän helposti tuo hammas tuntui tulevan, kun minä olin jo varautunut unettomiin öihin ja itkuparkumärsyyn. Näin jälkeenpäin ajateltuna Kuunsäde on kyllä ehkä hieman huomiotavaativampi ollut, mutta olen ajatellut sen johtuvan vain päikkäreiden puutteesta. Kuunsäde ei nimittäin ole oikein suostunut päikkäreille viime aikoina - ainakaan sängyssä nukkuminne ei enää kelpaa. Tällä hetkellä koisiikin parvekkeella vaunuissa, joten pitää kai muuttaa hieman tuota nukkumistaktiikkaa.

Niin ja mulla on toisessa rinnassa joku hiton silsa! Daktarin-voidetta siihen nyt levittelen, mutta huolestuttaa, että voiko tarttua Kuunsäteeseenkin? :-o Terkka ja neuvolalääkäri olivat aivan kädettömiä taas vaihteeksi!

takapakkia

Höh, jokin tässä kestoilussa meni nyt vähän pieleen. Nimittäin vaipat loppuivat jo toisena päivänä. Eipä siinä, pistin koneen pyörimään ja pyykkäämään. Muttamutta, vaikka meillä onkin tehokas linkous tuossa koneessa niin näyttää siltä, että noiden vaippojen kuivumisessa menee melkoinen tovi. Eli tiistaina kun pyykkäilin iltapäivällä niin vielä eilenkin (keskiviikko) oli hyvä osa vaipoista kosteita. Nyt ollaan sitten otettu yksitellen käyttöön niitä kuivia ja välillä laitettu kertakäyttövaippaa kehiin. Niin ja tunnustan, että yöksi pistin kertavaipan, kun oli toissayö sellaista hulinaa, että viime yön unista piti saada kaikki irti. Niin ja nyt on muuten taas pyykkilasti odottamassa.

Tuossa vaippojen suuressa menekissä voi olla tietysti sekin, että minä vähän liian herkästi vaihdan kuivan vaipan. Kun jotenkin tuntuu keljulta pitää toista märissä pöksyissä. Tai sitten tuo meidän tytsy vain pissailee normaalia enemmän. :-) Nyt on muuten noita vaippoja kuivatellessa käynyt aikalailla selväksi, että sisävaippa+kuori -yhdistelmä on se hidas kuivuja (no kuorihan on käytännössä aina kuiva, mutta tuo sisävaippa siis). Nopeasti taas tuntuu kuivuvan taskuvaipat, joissa on froteinen (?) irrotettava imu. Ostin tosiaan hulinoilta yhden AkuAada-vaipan ja se kuivuu nopsaan. Ja muutenkin on ihanan värinen ja istuu typykän jalkaan. Noita voisi ostaa muutaman lisää, jollei hinta (22e) niin hirvittäisi. :-)

Eilen oli jälleen vauvauinti. Nyt ei ihan niin tiukasti enää ollut sormet suussa tukea antamassa. Mutta ei Kuunsäde kyllä ihan vielä molski kuin iloinen pikku delfiini. Kotona ammeessa on aivan eri meininki päällä ja siinä saa osansa vedestä kyllä kylvettäjäkin. Ehkä ne uimahallin äänet vähän vielä pelottavat.

juuri + kuunsäde 4kk ja muutaman päivän päälle.

eka yö takana

Yö sujui kahdella vaipanvaihdolla. Kai ne vaipat olisivat vielä hivenen pidempään kestäneet, mutta mietippä omalle kohalles, miltä tuntuis nukkua pissasissa housuissa. Siinä sitten silmät ristissä vaihtelin vaippoja. Ensimmäinen vaihto oli ok, mutta toisella vaihdolla tuli tenkkapoo, kun kaikki 'helpot' vaipat oli jo käytetty. Olisi pitänyt ottaa käyttöön erilliset sisä- ja kuorivaipat ja vääntää niistä nätti paketti. Uudet vaipat tuntuivat vielä sen verran vierailta, että päädyin tekemään kompromissin joka koostui lainaamon sisävaipasta ja omasta tutusta hahtuvavillahousukuoresta. Sillä sitten koisattiin aamuun asti.

Johtui se sitten vaipoista tai sitten miehen uudesta narskutussuojasta, mutta Kuunsäde nukkui yönsä hyvin eikä heittelehtinyt levottomasti kuten parina edellisenä yönä. Minä ehkä jännitin liikaa noiden vaippojen kanssa, ja siksi unet jäivät hiukan heikolle tolalle. Niin ja oli meillä kertavaippa sängyssä käden ulottuvilla, jos hätä pääsee yllättämään. :-D Mutta jäipähän käyttämättä.

Ja uutisia: Kuunsäde kääntyi eilen ensimmäistä kertaa mahalleen. Hiukan on epäselvää, kuinka paljon mies avusti mukana, kun ensin sanoi, ettei ollenkaan, mutta kun minä aloin asiasta hihkuttaa niin sitten se oli kai vähän jotain kättä kääntänytkin parempaan asentoon. Ota tuosta nyt selvää.

juuri + kuunsäde 4kk 3pv

vaippoja

No niin. Kävimme Kuunsäteen kanssa noutamassa kestovaippayhdistyksen lainavaippapaketin. Olihan siinä vaippaa kerrakseen. Ajattelimme nyt viettää nämä 12 vuorokautta kestoillen ja katsoa mitä siitä oikein tulee. Tällä hetkellä Kuunsäteellä on vielä kertavaippa päällä, kun sen kaupungilla vaihdoin. Mutta heti kun tuolta uniltaan herää, saa hän ylleen ensimmäisen testivaipan.

Ajattelin aloittaa tällaisella helpohkolla kokoonpanolla. Eli testiin lähtee TaskuNiikki täytteenään bambu(?)-imu. Tämä vaippa miellyttää ainakin kuoseiltaan, sillä ulkopinta on oliivinvihreä ja sisälmykset tummanruskeat. Mutta näytti olevan tuolla nettisivulla, että juuri tämä kyseinen malli poistuu käytöstä, joten ei sovi liikaa ihastua tähän. Tämä vaippa vaikuttaa hieman samanlaiselta, mitä miehen serkulta oli lainassa. Osaisinkohan itsekin ommella tällaisia?

4 kuukautta

Toissa päivänä pikkuinen Kuunsäteemme täytti neljä kuukautta. Ajatella, se on jo kolmasosa vuodesta! Mutta on tuo tyttö kyllä kasvanutkin. Viime viikolla oli neuvolakäynti ja painoksi saatiin 7120 g ja pituus oli huimat 66 cm. No sehän se selittääkin, että miksi noita vaatteita saa koko ajan olla pakkaamassa pois.

Tänään mennään Kuunsäteen kanssa noutamaan kestovaippalainaamosta vaippapaketti kokeiluun. Onhan meillä noita omiakin kestovaippoja ollut jos jonkinmoista, mutta jotenkin sitä ominta ei ole tuntunut löytyvän. Tuossa lainapaketissa on erilaisia vaippoja, joita voi kokeilla 12 vuorokauden ajan ja hintakin on vain 5 euroa tuolle ajalle. Jospa tuosta paketista joku hyvä löytyisi.

Kestovaipoista parhaiten meillä on toimineet harson ja villahousun yhdistelmä. Mutta se toimiikin sitten vain kotioloissa. Nimittäin kun lataa lapsen päälle tuon paketin niin ei siihen enää viitsi housuja vetää päälle, saatika sitten ulkoiluvaatteita tms. On jo sellainen pommi muutenkin. Myös miehen serkulta lainassa olleet itsetehdyt kuoret olivat mainioita, mutta nehän jäivät pieniksi jo ajat sitten (mutta niitä kyllä tulikin käyteltyä). Nyt ostin viime viikonlopun kestovaippahulinoilta ihanan Akuaada-merkkisen vaipan. Päästään sitäkin testailemaan, kunhan saan sen ensin pyykättyä. Mutta täytyy kyllä tunnustaa, että kertavaippojakin meillä kuluu.

juuri + kuunsäde 4kk2pv

aktivisaatio

Me olemme Kuunsäteen kanssa aktivoituneet oikein urakalla. Viime viikonloppuna vietimme pienen 'loman' ja poikkesimme Vaasassa asuntomessuilla. Tämän viikon ohjelmistoon on kuulunut vauvauintia ja elokuvaa, ja luvassa on vielä kaverin 1v-syntymäpäivät viikonloppuna.

Ensinnäkin noista asuntomessuista. Vietimme Vaasassa kaksi yötä hotellissa. Unet jäivät kyllä hieman haperoiksi sillä tyttö nukkui jokseenkin levottomasti, mikä myös vaikutti minun uniini. Ja vaikka sänky oli leveä, ei se paljon auta, kun keskellä on kanjoni, mihin pieni lapsi saattaa vajota, jos sängyt pääsevät yhtään erkanemaan. Olen entistäkin onnellisempi meidän futonistamme, joka on siis vain yksi yhtenäinen patja. Messuilla Kuunsäde nukkui useamman tunnin kärryissä ja me miehen kanssa kiertelimme taloja vuorotellen. Olisihan se ollut mukavampi yhdessä mennä ja arvostella näkemäänsä, mutta ensi vuonna sitten. ;-) Viimeisen tunnin Kuunsäde oli valveilla ja minulla kyydissä kantorepussa. Tuo meidän kantoreppu on kyllä aivan vihoviimeinen kapistus. Vaikka onkin kätevä ja niin edelleen, niin sen käyttö aiheuttaa minulle aivan hirvittävän päänsäryn. Olkahihnat ovat nimittäin aivan liian lähekkäin ja painavat kaulalla ja niskassa olevia hermoja. Argh!

Hotellihuoneen paras puoli oli kylpyamme, jossa Kuunsäde sai treenailla vauvauintia varten. Ja olihan se suorastaan luksusta potkiskella tilavassa ammeessa verrattuna kodin pieneen muoviseen ammeseen. Minäkin olisin kovin mielelläni ottanut kuuman vaahtokylvyn, mutta Kuunsäde vaadiskeli sen verran huomiotani, että jätetään sekin sitten sinne ensi vuodelle. :-)

Toissa päivänä aloitettiin sitten vauvauinti. Uiminen oli mukava kokemus niin vanhempien kuin Kuunsäteen mielestä, kunhan ensijännityksestä päästiin. Kuunsäteellä on jännä tapa värisyttää kättä, kun se on jännittynyt tai tohkeissaan. Siitä huomasi, että altaaseen meno hieman jännitti (mutta niin se jännitti kyllä minuakin). Mutta pian rentouduimme ja aloimme kokeilla erilaisia uintiasentoja.

Tuo uiminen siis itsessään oli mukava kokemus, mutta voi jösses sitä härdelliä ennen kuin altaaseen päästiin. Havaittiin nimittäin että keskiviikkona kello 17-18 välillä on pikkasen muitakin uimareita liikkeellä. Alkamassa oli vauvauintien lisäksi ties mitä vesijumppaa ja lasten uimakoulua. Kaikki naisten pukuhuoneen avaimet olivat käytössä, eikä auttanut muu kuin odotella, että avaimia vapautuu. Lisäksi vauvan riisuminen (ja pukeminen) oli kokolailla sekavaa touhua. Vaikka käyttöömme oli varattu miesten ja naisten pukuhuoneiden välillä oleva ryhmäpukuhuone, jäi sen käyttö minulle täysin hämäräksi. Käytännössä ryhmäpukuhuone toimi vain välityspisteenä, missä lapsi vaihdettiin äidiltä isälle tai päinvastoin. Meillä hommat meni kyllä niin sekasotkuun, että täytyy jotain mielikuvaharjoituksia tehdä ennen ensi kertaa. Ja näytti siellä muutamat muutkin vanhemmat pyöriskelevän sekavan näköisenä. Huhheijaa!

Ja eilen käytiin tutustumassa BabyBioon. Paikalle saapui yllättävän paljon äitejä ja lapsia. En osannut arvatakkaan, että noilla leffoilla on noin suuri suosia. :-) Mutta kivaahan se vain on, nähdä muitakin pienokaisia. Kuunsäde nukkui leffan alkuosan vaunujen kantokopassa ja herättyään tiiraili leffaa jonkin aikaa makuultaan. Sitten siirtyi syliini katselemaan maisemia.

Kuunsäde on ihanan rauhallinen muksu, jonka kanssa uskaltaa kyllä liikkua kodin ulkopuolellakin. Mutta pieneksi ongelmaksi meillä on nyt noussut Kuunsäteen haluttomuus syödä sylissä. Ainoa kelpaava tissittelyasento on sängyssä maaten. Ja senhän tajuaa, että kaupungilla tuo ei oikein onnistu. Eilen Kuunsäteellä meni siis sellainen viitisen tuntia syömättä, kun käväisimme vielä ravintolassa ja kirjakaupassa leffan jälkeen. Bussissa meinasi tulla parku, mutta sylissä tyttö rauhottui katselemaan maisemia. Kotona ruoka kyllä sitten maistuikin. Mikähän tuohon sylisyömättömyyteen on oikein syynä??

juuri + kuunsäde 3 ja puoli kk

neljäsosa vuosi eli 3 kuukautta

Tänään pikkuinen Kuunsäde täyttää 3kk. Tapahtumaa juhlittiin railakkaasti käymällä neuvolassa ja tökkäämällä piikki kankkuun. Kurjaa! Piikki kirvoitti ilmoille pienet porut, mutta onneksi tyttö rauhoittui pian äidin sylissä. Hyvä näin, sillä muuten äitikin olisi pian yhtynyt parkuun. En nimittäin siedä yhtään katsella, kun pikkuistani kiusataan.

Kuunsäteen mitoiksi saatiin 6640 g ja 61,8 cm. Eli hieman on hidastunut kasvu viime käynnistä. Mutta tuo pituuden mittaaminen on kyllä sellaista aataminaikaista hommaa, että helposti varmaan tulee parinkin sentin virheitä. Pah!

Oltiin Kuunsäteen kanssa 3 yötä mummolassa, kun kotiolot alkavat välillä hieman tylsistyttää. Neitosen kanssa reissaaminen sujuu hyvin, mutta koira (=Kirppu) pistää välillä ärsyttämään, kun se nykyään vahtii minua jatkuvasti ja kävelee perässä. Tämä vielä korostuu vieraassa paikassa, kun koiraa kai huolettaa, että se hylätään sinne. Muuten on Kuunsäde ja Kirppu tulleet mukavasti juttuun, kunhan Kirppu aina muistaisi, että vauvan päältä ei saa kävellä. Onneksi tätä on toistaiseksi päässyt tapahtumaan vain kaksi kertaa ja pienin vaurioin on selvitty.

Pitää purkaa valokuvat kamerasta, jospa saisi tännekin jonkun kuvan sitten lisättyä.

vuosi sitten

Tänään tulee tasan vuosi siitä, kun toistaiseksi viimeisimmät kuukautiseni alkoivat. Minua jännitti, sillä menossa oli toinen kierto ilman ehkäisyä. Ja sitten tietysti hieman harmitti, kun täti päräyttikin paikalle punaisella ferrarilla (tuohon aikaan tuli roikuttua paljon vauvakuumepalstalla, missä menkoista käytettiin mm. tuollaista kiertoilmaisua). Pari viikkoa tästä eteenpäin - ystäväni valmistujaisten jälkeen - Kuunsäde sai sitten alkunsa. Seuraavia kuukautisia ei enää tullutkaan ja nyt ollaan menty jo vuosi ilman puolukkapäiviä. :-)

Kuunsäde täytti eilen 12 viikkoa. Uusia taitojakin on opittu. Mahalla maatessa pää pysyy jo hienosti ylhäällä ja samoin pää seuraa mukana käsistä nostettaessa. Myös lelut kiinnostavat entistä enemmän ja kädet alkavat yhä määrätietoisemmin tarttua kohteisiin ja viedä tavaroita suuta kohden. Erityisesti kiinnostavat hoitopöydän viereisestä seinänaulakosta roikkuvat vaatteet.

11 viikkoa

No palasihan se käsien lussuttaminen parin päivän tauon jälkeen. Nyt menee jo niin syvälle kurkkuun pikku kädet, että välillä pääsee jo itkukin sen vuoksi. Hassu Kuunsäde!

näyttää keskittyvän enemmän puhumisen harjoitteluun kuin mobiilitaitojen treenaamiseen. Mitään merkkejä kääntymisestä ei ole havaittavissa. Kuunsäde vain kiltisti maata möllöttää lattialla ja tuijottaa leluja. Ja leluista puheen ollen. Kuinka paljon tämän ikäinen leluja tarvitsee? Kuunsäteellä on tällä hetkellä vain muutama lelu, joista eniten käytössä taitaa olla sellainen 'jumpparoikutin'. Siis muovihärveli, johon voi ripustaa leluja huidottavaksi. Mutta voiko olla että tuon ikäinen on jo 'been there, done that', kun tuntuu, ettei sitä jaksa nuo (samat) lelut enää kiinnostaa. Olen toki yrittänyt vaihdella noita muutamaa lelua (kaareen saa kolme kiinni), mutta vain vähän aikaa jaksaa tuijottaa niitä ja laiskasti huitaista ohimennen. Enemmän näyttää ympäristön tavarat kiinnostavan.

Taitaa kuulua jotain kitinää tuolta makuuhuoneesta. Sinne siis! Johan tässä on yli 2h päikkärit tullut nukuttua.

ps: kuvassa Kuunsäde on 2 kk

2 kuukautta

Kuunsäde täytti toissapäivänä 2 kuukautta. Mihin tuo aika oikein kuluu? Ja eilen oli sitten neuvola ja minulla jälkitarkastus.

Kuunsäteen mitat olivat 5940 g ja 61 cm. Ei ole siis ihme, että vaatteet alkavat käydä pieniksi. 62-cm vaatteet sopivat vielä, mutta löysempiä vaatteita on helpompi pukea, joten tulee käytettyä jo tuotakin hieman isompaa kokoa. Toisaalta, nyt on kyllä ollut niin lämpimät ilmat, että vaatteita ei juurikaan tarvi. Eilen siivoilin Kuunsäteen vaatelaatikoita ja laskeskelin huolestuneena potkuhousuja ja bodyja. Ei niitä ehdi kaikkia millään käyttää ennen kuin jo käyvät pieniksi. Mitä minulle oikein valehdeltiin ennen vauvan syntymää, että ne puklailevat jatkuvasti ja vaatteita pitää vaihtaa useampaan kertaan päivän aikana.. ei meillä ainakaan. Samaa paitaa voi kevyesti pitää koko päivän, joskus jopa kaksikin. Yleensä se olen kyllä minä suihkuineni, kun Kuunsäteenkin vaatteet sotkin. :-) Eli ei niitä vaatteita NIIN paljon tarvi! Varsinkaan, jos omistaa hyvän pyykkikoneen.

Kuunsäde sai eilisellä neuvolakäynnillä ensimmäisen rotavirus-rokotteen. Toistaiseksi ei ole ollut mitään sivuvaikutuksia havaittavissa. Vähän väsynyt on pikkuinen, mutta varmaan tämä kuumuuskin vaikuttaa. Makuuhuoneen ikkunaan lienee syytä laittaa joku pimennysverho, sillä Kuunsäde on alkanut herätä viideltä aamulla yhdessä auringon kanssa. Minä jotenkin olen kuvitellut, ettei pohjoisikkunoista paista koskaan aurinko, mutta niin se vain näyttää aamutuimaan paistavan. Hohhoi!

Pikku hiljaa alkaa Kuunsäde myös hahmottaa omaa kehoaan. Kädet on jo löytäneet tiensä suuhun, vaikka pahin lussutuskausi taisikin jo mennä parin päivän imemisellä (tai sitten tulee vielä takaisin). Nyt kädet harovat ympäriinsä ja alkavat vähitellen tavoitella tavaroita. Tarttua Kuunsäde ei vielä osaa, mutta selvästi huitoo käsiään tavaroiden suuntaan. Tämän hetkinen suuri rakkaus on makuuhuoneen kattolamppu, joka on juuri sängyn yläpuolella. Sille Kuunsäde juttelee ja naureskelee - hieman jopa flirttailee - herättyään. Myös hönö-Kaaleppi on edelleen suosiossa.

juuri + kuunsäde tasan 9 viikkoa

7 viikkoa

Kuunsäde täyttä tänään seitsemän viikkoa. Ei voi ymmärtää, mihin tuo aika on niin nopeasti hurahtanut. Kohta siitä tulee 7 kuukautta ja sitten jo pian 7 vuotta. Ja minä olen yrittänyt nauttia jokaisesta vauva-ajan päivästä 'kun se aika menee niin nopeasti'. Mutta ei nauttiminenkaan ajan kulua pysty mitenkään hidastamaan.

Meillä on myös pieni vaateongelma. Suurin osa ystävistä ja tuttavista on sisäistänyt sen, että vauvalle ei kannata tuoda lahjaksi niitä pienimpiä 50 cm vaatteita ja ovatkin sitten ostaneet kokoa 56-62. Eli nyt kun Kuunsäde on saavuttanut tuon koon, on meille kasaantunut sellainen vaatepommi, että ei taideta millään saada niitä kaikkia edes yhtä kertaa päälle ennen kuin ovat jo jääneet pieniksi. Olen myös huomannut, että vaikka se äitiyspakkaus kiva onkin, en taida (ehkä) sitä seuraavalle lapselle (jos sellainen joskus saadaan) ottaa. Syitä on mm. se, että silloin meillä on jo tästä ensimmäisestä pakkauksesta saadut lämpömittarit, kynsisakset yms. ja se, että lähes kaikki äp:n vaatteet ovat niin tylsiä, että ne tahtovat jäädä käyttämättä. Eniten käyttöä on tähän mennessä ollut puolipotkareilla (joita en muualta ole ostanut yksiäkään), harsoilla (jotka ovat hyvän kokoisia ja neliömallisia vaippaharsoiksi), välikausihaalarilla (joka oli kyllä liian iso, mutta muutaman kerran käytössä toukokuussa) ja se lämpömittari. Myöhemmin varmaankin tulee käyttöä juuri noille haalareille ja myssyille.

Äitiyspakkausta voisi uudistaa esim. niin, että tuotteet arvoteltaisiin ja annettaisiin joku summa, jolla voisi sitten kerätä oman pakkauksensa (ainakin joidenkin tuotteiden kohdalta); ottaa vaikka koko summalla noita harsoja tms. Monilta olen kuullut, että heillä on esim. haalarit, jotka ovat varmasti aika hinnakkaita, jääneet kokonaan käyttämättä, kun vauva on syntynyt syksyllä-talvella, jolloin haalari on vielä liian iso ja seuraavana talvena onkin jo pieni.

Mutta nyt Kuunsäteestäkin vielä jotain. Oltiin viime viikonloppuna ensimmäistä kertaa minun vanhempien luona käymässä. Matkaa sinne tulee pikkasen vajaa 200 km eli on pisin reissu, minkä Kuunsäde on tähän mennessä masun ulkopuolella tehnyt. Matka meni hyvin, vaikka lähtö hieman viivästyikin, sillä Kuunsäde pulautti valtavan lätäkön vaatteille (minun sekä omillensa) ja sohvalle. Koko automatkan Kuunsäde nukkui kiltisti ja minua huolestutti, että bensa loppuu, koska tankkauspysähdys olisi luultavasti keskeyttänyt unet. Riitti kuitenkin, sekä bensa että uni.

Mummolassa oltiin kaksi yötä, joista ensimmäinen meni ainakin minun osaltani hieman huonosti, sillä nukuttiin huonolla patjalla, jossa minä vajosin patjojen väliseen kuoppaan. Toinen yö olikin jo sitten paljon parempi, kun vaihdettiin sänkyä. Takaisin päästiin vanhempieni kyydityksellä ja jälleen Kuunsäde nukkui koko matkan. Eli autossa uni maistuu.

Mutta maistuu se uni muutenkin. Toissa yönä koisittiin 13 tuntia ja viime yönäkin jotain 12 h. Toki Kuunsäde tankkaa välillä, mutta ei taida itse herätä edes noihin tankkauksiin, sillä minä puoliunessa työnnän sille tissin suuhun, kun alkaa kuulua nälkää ennakoivaa puhinaa ja ähinää. Kuunsäteen unet siis jatkuvat keskeytyksettä ja minunkin lähestulkoon. Ja taisipa ensimmäinen tankkaus olla viime yönä vasta viiden aikaan, joten kunnollisia unipätkiä kertyy kyllä meille kaikille, mistä on aamulla seurauksena hyväntuuliset vanhemmat ja ilosesti hymyilevä ja jokelteleva Kuunsäde.

Jokeltelua on tosiaan ollut jo useampi viikko - ainakin jostain viikon 4 paikkeilta. Kuunsäteen lempi'sana' on ÄY-ÄY, josta me vielä kyllä 'äiti' muokataan, vaikka iskä yrittääkin kovasti 'isiä' opettaa. Lelutkin on alkaneet jo hieman kiinnostaa. Ykkösenä on tällä hetkellä sängyn päällä roikkuva soiva ja pyörivä mobile, joka saa Kuunsäteen viihtymään kotvasen omassa sängyssäänkin. Eipähän jää aivan kokonaan käyttämättä sekään peti. :-)

ei nimi vauvaa pahenna

Kuunsäde olkoon siis se nimi, jota meidän pikkuisesta tulen jatkossa käyttämään täällä. Huomasin muuten väestörekisterikeskuksen sivulta, että Kuunsäde on ihan virallisestikin nimenä neljällä henkilöllä.

Lauantaina Kuunsäteen oikea nimi julkistettiin viimeinkin. Tätä tilaisuutta saapui meille juhlistamaan yhteensä 44 ystävää ja sukulaista. Tunnelma oli tiivis, mutta mielestäni oikein mukava ja rento. Vieraille annettiin tehtäväksi anagrammeista ratkoa Kuunsäteen nimet ja löytyihin se oikeakin vaihtoehto sieltä. Ehdotuksia olivat mm. Piina, Aia, Pihla ja Miini. Kuunsäteen mummo ja vaari olivat varmuudella luulleet, että nimeksi tulee Baby, sillä olimme kutsuneet vaavia Peipiksi. Lisäksi nimipalvelu kertoo, että Baby-nimen on todellakin saanut 11 henkilöä! Anteeksi vaan, mutta ihan hirveä nimi mielestäni.. ja aika mielikuvitukseton.

Mitä järkeä muuten on suihkutisseissä? Kun tissi alkaa suihkuta, päästää Kuunsäde sen suustaan. Jos en ole kärppänä tuijottamassa tilannetta rätti kourassa, ehtii maitoa ruiskuta ympäriinsä. Yleisimmin osansa saavat Kuunsäteen kasvot ja meidän molempien vaatteet, mutta onpa kannettavanikin saanut osansa tästä kasteesta. Kertakaikkiaan turhaa tuhlausta.

Kuunsäde täyttää muuten 6 viikkoa tänään.

yksi kuukausi

Piip täyttää tänään yhden kuukauden. Olisin halunnut kirjoittaa tänne muistiin kaiken. Sen pakahduttavan onnen tunteen, kun vain tuijottelee nukkuvaa vauvaa, tai sen turhautumisen, kun vauva vain parkuu eikä halua nukahtaa (näitä kertoja ei onneksi ole ollut monta). Mutta arvatenkin minulla on ollut parempaakin tekemistä kuin raportoida tänne (kuten tuijotella sitä vauvaa). Mutta tänään Piip täyttää yhden kuukauden ja sen kunniaksi päätin viimeinkin kirjoittaa tänne jotain.

Ensinnäkin vauvalle pitäisi keksiä joku nimi, jota voisin käyttää täällä. Virallinen nimenantotilaisuus on vasta ensi viikon lauantaina, mutta en aio käyttää oikeaa nimeä täällä. Mukula-nimitys, joka oli käytössä raskausajan merkinnöissä, ei koskaan oikein ole tuntunut hyvältä. Ja tuo Piip, jota tämän merkinnän ensimmäisessä kappaleessa käytän, ei ole kovin hyvä, koska sen taivuttaminen on hankalaa. Mutta mitään ei tule mieleen.. (käytän Piip-nimeä vielä tämän merkinnän ajan)

Piip on kasvanut hurjasti. Syntymäpainohan oli 3465 g ja jo 12 päivän ikäisenä Piip painoi likemmäs 4 kiloa (3990 g). Tänään on 1-kuukautisneuvola ja epäilen viisi kiloa täyttyneen tai olevan ainakin hyvin lähellä. Ei ole enää mikään äidin pikku rimppakinttu, vaan huomaa miten jäntevyyttä on tullut lisää - etenkin keskivartalolle. Täysimetyksellä olla tähän asti menty, mutta tarkoituksena olisi hieman myös alkaa harjoitella pullosta syömistä (äidinmaitoa). En vain ymmärrä, miten sen olisi tarkoitus onnistua, sillä tuttikaan ei Piipille kelpaa ja lisäksi huomasin, että pullon tutissa oleva reikä on iso! Eihän sitä tarvitse edes imeä, kun maitoa tippasee itsekseen (niin tekee kyllä minun rintanikin, mutta niitä pitää kuitenkin aluksi hieman imeä).

Nukkumisen suhteen Piip on kyllä melkoisen helppo tapaus. Eilen sain sen nukahtamaan kahdeksan aikoihin ja nyt aamulla heräsi puoli seitsemältä. Toki tuohon yöhön kuuluu useampia tankkauskertoja, mutta koska Piip nukkuu meidän keskellä, ei minulla ole mitään mielikuvia, kuinka monta syöntikertaa yössä tulee. Olen kuullut monenlaisia mielipiteitä perhepedistä, mutta ainakin meille tämä on ollut toimiva ratkaisu. En tiedä, miten sitten, kun Piip oppii pörimään ja ryömimään. Onneksi sänky ei ole korkea. Taitaa olla yhden käden sormilla laskettavissa ne kerrat, kun Piip on suostunut omassa sängyssään edes hetken nukkumaan. Turhaako ostin hyvän (ja kalliin!) patjan? :-)

Piip on asunut kanssamme (masuaikaa lukuunottamatta) vasta kuukauden, mutta tuntuu jo ihan kuin olisi ollut meillä aina. Kovin on rakas tuo mussukka!

(tunnin päästä se neuvola, pitää herättää pieni.. arg)

näin se kaikki kävi (tai se, mitä muistan siitä)

No niin, jos nyt ehtisi viimeinkin tuota synnytyskertomusta tänne rustaamaan, kun tapahtumasta on lähes kaksi viikkoa aikaa. Uskomatonta, että peipi on huomenna jo 2 viikon ikäinen!

Eli keskiviikko-aamu koitti ja taisin käydä suihkussakin siinä. Olo oli jotenkin omituinen ja menin sohvalle makoilemaan. Ensimmäisen supistuksen kellotin 10.16. Tämän jälkeen supistuksia tulikin heti alusta alkaen 4-6 minuutin välein. Oli vaikea uskoa, että tämä on nyt jo menoa, kun ajattelin kaiken alkavan jotenkin hitaasti. Aloin kuitenkin pakkailla viimeisiä roippeita sairaalakassiin. Mies kysyi, että vieläköhän tässä olisi aikaa maalata eteisen katto. En muista vastaustani, mutta jotain negatiivista se taisi olla.

Kello 11 aikoihin soittelin sairaalaan. Sanoivat sen, mitä ounastelinkin, eli käskivät olla kotona niin kauan kuin vain pystyy. Kiersin ympäri asuntoa. Välillä tuntui, että on vessahätä. Vessassa tulikin supistus ja oksennus. Kahdentoista aikaan oli pakko lähteä. Vietiin vielä koira miehen pikkuveljelle ja olo alkoi olla melko tuskainen. Kaikki tiessä olleet poukut ja kuopat tuntuivat hyvin epämiellyttäville, etenkin supistuksen tullessa.

Sairaalassa jouduimme ensin hetken odottelemaan synnytyssalin vastaanottotilassa. Tässä vaiheessa ajantaju oli jo kadonnut, joten en tiedä kauanko kesti ennen kuin kätilö otti meidät tutkimushuoneeseen. Vaihdoin vaatteet ja minulle annettiin peräruiske. Ei sieltä kuitenkaan ruiskevettä lukuunottamatta muuta tullut, sillä maha oli ollut löysällä pari edeltävää päivää ja kaikki oli jo poistunut aiemmin. Sitten otettiin supistus- ja sydänkäyrää. Ilmeisesti supistukset olivat melko voimakkaita myös käyrällä, minkä olisin voinut kertoa ilmankin käyrää. Minua alkoi oksettaa aina supistusten tullessa ja mies toi oksennuskuppeja. Makasin sängyllä ja tajunta oli jo tässä vaiheessa aivan omissa sfääreissään.

Sitten pääsimmekin jo siirtymään synnytyssaliin. Kohdunsuu oli vielä alkuvaiheessa. Kello oli ilmeisesti 13.30. Jälleen otettiin supistuskäyrää tällä kertaa kiikkutuolissa istuen. Vesiammetta alettiin täyttää. Ehkä noin puolen tunnin päästä pääsin ammeeseen. Lämmin vesi tuntui mukavalta, mutta supistukset alkoivat tuntua yhä kivuliaammilta. En viipynyt ammeessa kuin noin tunnin, sillä kivut vain pahenivat ja tässä vaiheessa aloin olla valmis mihin tahansa kivunlievitykseen.

Ammeesta päästyäni minua alkoi joko paleltaa tai sitten verensokeri laski, sillä aloin vapista. Minulle laitettiin tippa käteen ja lääkäri puhkaisi kalvot 15.35. Oli jännä tunne kun vedet holahtivat ulos. Tuntui, että sitä tulee vaikka kuinka paljon, mutta mies sanoi myöhemmin, että ei sitä kovin paljon ollut. Tiedä häntä. Lapsivesi oli kuitenkin vihreää eli vauva oli kakannut lapsiveteen. Lapsivettä tuli ulos vielä lisää supistusten aikana sängylle. Muistan, että toinen sukkakin taisi siinä tohinassa kastua. Minulle varmaan vaihdettiin puhtaat sukat, mutta en ole ihan varma (huomaa, etten ollut ihan mukana kuvioissa).

Anestesialääkäriä odoteltiin. Kätilökin sanoi, että mihin se nyt jäi, vaikka lupasi tulla ihan heti. Viimein lääkäri saapui. Oli tuskallista kääntyä kyljelleen ja yrittää pysyä paikoillaan supistusten aikana. Taisin hokea joka kerta kun supistust tuli: 'voi ei taas!' Epiduraali saatiin laitettua 16.15. Ajattelin, että kivut lähtevät heti, mutta kätilö sanoi, että vielä yksi supistus tuntuu voimakkaasti ennen kuin alkaa vaikuttaa. Voi miten pettynyt olin, kun vielä toinenkin supistus tuntui kovin voimakkaana. Sen jälkeen kuitenkin epiduraali taisi tehota, sillä tunsin palaavani tähän maailmaan ja pyysin jopa jugurttia syötäväksi. Mies kävi myös ostamassa karkkia, joita sitten mussuttellin kotvasen. Tämä kuitenkin kostautui siinä, että supistusten myötä kaikki syömäni tuli takaisin ylös. Kohdunsuu oli tässä vaiheessa vasta 4 cm auki ja lähes jokaisella supistuksella tunsin kovaa tarvetta ponnistaa. Tai pikemminkin, työnnätys vain tuli ilman, että minä mahdoin sille mitään. Samalla tuli myös oksennus jokaisella supistuksella. Mies sai sitten kiikuttaa oksennuspusseja oikein urakalla. :-)

Tunnin verran vierähti ja kello 17.20 kohdunsuu oli täysin auki (avautumisvaihe 7h 30min). Sain viimeinkin alkaa ponnistaa oikein luvan kanssa. Ponnistaminen ei vain oikein ottanut sujuakseen. En tiedä, oliko epiduraalipuudutus vienyt sen verran tuntumaa, että en oikein tiennyt mitä alapäässä tapahtuu ja ponnistaminen ei tuntunut kohdistuvan oikeaan paikkaan. Lisäksi minun oli vaikea saada vedettyä keuhkot niin täyteen ilmaa, että olisin sillä happimäärällä jaksanut kovin pitkään pungertaa. Ja supistuksetkin tuntuivat (ilmeisesti epiduraalin myötä) sen verran heikommilta ja kestivät vain lyhyen hetken, että en oikein tiennyt, milloin ponnistaa. Kun ponnistusvaihetta oli kestänyt noin 45 minuuttia kätilö tuntui jo ärtyvän homman hitaaseen edistymiseen ja teki episiotomian, jotta vauvalle tulisi hieman väljemmät reitit tähän maailmaan. Eppari ei tuntunut miltään, sillä välilihaan pistetty puudute tehosi sen verran hyvin. Sen vain tunsin, että aika paljon siellä leikeltiin. Huh! Tästä kesti vielä sellainen vartin verran, että vauva saatiin ulos. Kun pää oli syntynyt, vauvan nielu imettiin välittömästi puhtaaksi, ettei likaista lapsivettä pääse keuhkoihin. Tämän jälkeen vauvan vartalo syntyi yhdellä helpolla ponnistuksella. Kokonaisuudessaan ponnistusvaiheen kestoksi merkittiin 1h 3 min.

Tyttöhän sieltä tuli niin kuin olimme unta nähneet. Tytsy oli likainen ja kakkainen ja kiikutettiin samantien happikaappiin ja pestäväksi. En saanut pidellä vauvaa ollenkaan, mikä oli harmillista, mutta toisaalta olin tyytyväinen että vauva oli ulkona ja kaikki oli hyvin.
Istukka syntyi helposti 12 minuutin kuluttua ja tympeintä tässä oli se, kun kätilö paineli mahaa melko kovakouraisesti. Lopulta epparihaavaa alettiin kursia kasaan ja aika tovi sitä ommeltiinkin. Varmaan yli tunnin verran meni ja tikkien määrästä ei ole mitään tietoa. Kolmeen kerrokseen niitä tikkejä kuulemma kuitenkin tuli. Aijai! Tikkauksen jälkeen sain mennä suihkuun ja voi että tuntui hyvältä ottaa oikein kuuma suihku ja saada puhtaat vaatteet päälle. Takapuoli oli kyllä aika turvoksissa. Kätilöharjoittelija tarjosi suihkussa jakkaraa, mutta ei olisi tullut mieleenkään istua. :-)

Sain vauvan kainalooni vasta kahdeksan aikoihin eli puoli toista tuntia syntymän jälkeen. Onneksi mies oli tätä ennen jo näyttänyt ottamiaan valokuvia vauvasta. Oli se niin pieni ja söötti, ja heti niin oma.

tyttö tuli

Hahaa, kirjoitin edellisessä postauksessa, että ei tunnu miltään ja heti aamulla 10.16 alkoikin tuntua. Supistukset alkoivat heti 4 minuutin välein ja vauva oli ulkona 18.33.

Eli saimme suloisen tytön, painoa 3465 g ja pituutta 52 cm. Raskausviikkoja kertyi siis 40+2. Kotiuduimme tänään ja ollaan aivan onnesta soikeina.

Mutta lisää myöhemmin, lähden köllimään tytsyn viekkuun.

juuri + mukula 4 pv

hohhoi

Laskettu aika siis tuli ja meni eikä mitään merkkejä lähestyvästä synnytyksestä ole havaittavissa. Olo on ollut kelvollinen ja sain maanantaina hoidettua viimeiset paperihommat valmistumiseen liittyen. Nyt pitäisi kaiken olla kunnossa. Kävin myös shoppailemassa (lue: tuhoamassa ensimmäisiä äitiysrahoja). Ostin peipelle ruskovillan vaippahousut, flanellivaippoja, hahtuvalankaa (vielä kerä) ja villan pesuainetta (vielä kun saisi aikaiseksi käyttää tuota).

Illalla olo kuitenkin kurjistui. En tiedä, minkä ihmeen ruokamyrkytyksen sain, sillä mahassa kiersi ja väänsi. Lopulta sitten tilanne kulminoitui oksentamiseen, mikä hieman helpottikin ja pääsin nukkumaan. Tämä päivä on mennyt sängyssä koomailleissa ja olo on aika pöhnäinen. Ihan kuin olisi krapula. :-/ Lisäksi olen nyt tikutellut plussaa proteiinitikuilla. Soittelin jo neuvolaan, mutta ei kuulemma tarvi vielä huolestua. NO JOO!

Pakkasin peipen kotiutusvaatteet valmiiksi. Tuleekohan meillä vaatepula, sillä havaitsin, että loppujen lopuksi niitä pienimpiä vaatteita on melko vähän. Kassiin tuli nyt vähän sekalaista seurakuntaa, sillä puolipotkarit on kokoa 60, body 56 ja housut 50. :-) Onneksi ilmat on lämpenemässä niin ei tarvi niin kamalia vaatekerroksia pukea.

Jospa tästä lähtisi kokeilemaan, joko uni taas kutsuu. Päivällä kyllä tuli nukuttua sen verran, että hieman epäilyttää.

juuri + mukula 40+1 tai +2 (miten sen nyt ottaa, virallinen laskettu aika oli siis maanantaina 28. päivä).

käyttöönotto

Mukula ei ole vielä ulostautunut, mutta on jo käyttöä tuolle äitiyspakkaukselle.. tai pikemminkin sen mukana tulleelle kylpylämpömittarille. Saa nimittäin kerrankin simaveden oikean lämpöiseksi, eikä tarvitse kädellä arvuutella. Ja mikä hienointa, 37-asteen kohta on oikein merkittynä tuohon mittariin!

Niin ja tänään oli neuvola. Mitäs siellä. Pissa ok, verenpaine ok, paino ok (71,3 kg), sf 34cm eli keskikäyrällä jälleen. Sydänäänissä oli pientä vajetta, kun näytti vain 120. Terkkari lähetti minut kotiin syömään aamupalaa ja käski tulla takaisin klo 12 aikoihin. Aamupala jäi nimittäin aamulla syömättä, kun jostain kumman syystä sekä minun että miehen kellot jättivät herättämättä?? Mies (?) herätti mut 9.07 ja neuvola-aika oli 9.30. Onneksi se on tässä ihan kivenheiton päässä, joten hyvin ehdittiin. Mutta siis siitä sykkeestä vielä. Kun 12 menimme uudelleen kuuntelemaan sydänääniä, oli kaikki ok. Syke vaihteli 120-160 välillä ja keskiarvo oli se 140. Eli kaikki hyvin, kunhan muistaa syödä. :-D

Seuraava, ja samalla viimeinen neuvolakäynti 2.5. eli ensi viikolla. Sen jälkeen siirrytään sairaalan asiakkaiksi.

juuri + mukula 39+2 (tai 39+3)

Höh

Kukahan kumma tuon SSS-metodin on oikein lanseerannut. Ei täällä ainakaan ole ollut minkäänlaisia vaikutuksia, vaikka kaikkia on kokeiltu. Sitä paitsi minulla on teoria siitä, miksi tuota höpöhöpö-hommaa niin kovasti mainostetaan:

- siivoaminen: onhan se kivaa tuoda peipi puhtaaseen kämppään ja siivoaminen voi olla hankalaa kotiutumisen jälkeen
- saunominen: aika paljon mukavampaa kätilöille, kun synnyttäjä on puhdas. Ja kyllähän se sauna myös rentouttaa synnyttäjää.
- seksi: parisuhteesta on tärkeää huolehtia. Ja voi synnytyksen jälkeen olla hieman hiljaisempaa tuolla rintamalla. Lisäksi tämäkin rentouttaa.

ja esim. joskus mainittu shoppailu ei ole tällä 'virallisella' sss-listalla sen vuoksi, että rahan tuhlailu ei ole koskaan kovin järkevää. Ja salmiakki on epäterveellistä, joten eihän sitä voi suositella.

Onkos vielä muita s-keinoja?

juuri + mukula 39+0 (vaikka neuvolan mukaan jo 39+1)

crash-test-dummie

Tuli sitten tuo turvakaukalokin testattua. Hyvin näytti unet maistuvan. Toivottavasti kelpaa myös Mukulalle.

Ainiin, toissapäivänä soitti isä, äiti ja miehen serkku. Tänään toistaiseksi vasta appiukko (no soitti siskokin, mutta sillä oli oikeasti asiaa). Nytkö tämä puhelinrumba sitten alkaa. :-)

juuri + mukula 38+2